Lissää fliissii

Tässäpä nyt sitten haalari. Ohje samaisesta 3/2009 Käsityölehdestä, josta edellisen postauksen paitakin. Kangas toinen vanha fleecenpala Eurokankaasta. Ohje oli tosi helppo, ja vetoketjun laittokin onnistui kerrankin kivutta. Vuoden kuluessa on tullut jo opittua siis yhtä ja toista. En ole kokeillut haalaria vielä käytännössä, mutta toisaalta tuo vetoketjun lyhyys askarruttaa. Olisin itse ehkä laittanut pidemmän, mutta en oikein hahmottanut asiaa kaavasta. Pukemista se olisi varmaan helpottanut. Huppu on hauska hiippa, ja sopii tähän tonttuaikaan.

Vetoa vastaan

Meillä vetää ovista ja ikkunoista ja myös niiden välitiloista, joita seiniksi kutsutaan. Kasvihuoneilmiön lämmittämiä talvia odotellessa on pakko käydä taistoon puhuria vastaan. Eristys on ensikesän hommia, joten nyt turvauduin ikivanhaan fleecen palaan. Eurokankaasta tämäkin on, joskus sieltä tekee löytöjä. Resorit on jämiä tonttuvaatteesta. Ompelin pikafleecen Suuren Käsityölehden 3/2009 ohjeilla, fleecepaidan kaavalla. Hupun tosin poistin ja ompelin resorit ylös ja alas. Ohjeista löytyy hyvät valikoimat lapsille kokojakin on 60-130 senttiin. Koot ovat kuitenkin tosi isoja. Meille tästä kaavasta käytin kokoa 100, vaikka monissa vaatteissa menee jo 104cm. Leveyttä on silti reilusti, pituutta lisäsin hihoihin varsinkin pari senttiä ainakin. Paita näyttää tosi isolta, mutta on aika sopiva, ja mahtuupa sitten alle vaatetta, jos vaikka ulkoiluun joskus haluaa tätä käyttää, eikä vain sisäviiman torjuntaan.

Ompelu oli niin ihanan helppoa, että ajattelin tuhota kohta lisää fleeceä. Minulla on palanen myös vaaleansinistä Mikkiä, ja sitten erinäisiä muita paloja. Jospa itsellekin syntyisi jotain... Tätä mallia voin suositella kaikille. On tosi helppo, ja siihen on kiva lisäillä itse yksityiskohtia. Minä laitoin pienen rusetin, koska tuntui, että paita kaipaa JOTAIN ihan pientä. Jos olisi ollut jokin Mikkimerkki takataskussa, se olisi ollut hyvä. Niin, että Johanna, jos poikkeat tätä lukemassa, niin laitapa viestiä, mikä se oli se hyvä merkkikauppa. Ehdin jo unohtaa.

Suurella syrämmellä

Taloudessamme asuvien lasten vuoksi ajatteli kehitellä joulukuuseen rikkoutumattomia koristeita. =)Tällaisia sydämiähän on kaupat väärällään, mutta nuukana ja ompeluhulluna halusin tehdä omat koristeet itse. Tätä varten jopa ostin Eurokankaasta mieleisiäni kankaita 20 cm pätkissä ja aloin ommella. Täytteeksi kierrätin littaan nukutun tyynyn täytteet. Pitsin- ja nauhanpätkät löytyivät vanhoista varastoista. Kuten muodosta huomaa, ei sydänten ompelu ole ihan helppoa. Jouduin ompelemaan parikin prototyyppiä, ennen kuin olin tyytyväinen kaavaani. Nämäkään eivät ole täydellisiä, mutta omaan kuuseen sopivat hyvin. Ommellessa on tärkeää pitää saumanvarat tosi pieninä. Minä en pysty olemaan huolittelematta saumanvaroja, (vaikka muoto sitten siitäkin syystä varmasti kärsii) sillä inhoan sitä, kun täytteet alkavat tursua pehmoista ym. huonosti ommelluista esineistä. Sydäntä kannattaa muotoilla ompelun jälkeen, ja minä vielä höyrytin ihan surutta valmiin sydämen silitysraudalla, jotta sain siitä haluamani mallisen. Mutta tuossa tietysti kannattaa varoa, ettei sula raudan pohjaan koristeet.

Yo, tonttu-ukot hyppikää!

Tässäpä seuraava joustofroteekokeilu. Tällä kertaa ei ollut niin kiire, oli kaavat ja muutenkin ompelu tuntui paljon helpommalta. Oikeastaan mitään erikoisia ongelmia ei ollut. Syntyi pukinkonttiin housut. Koska saaja on niin pieni vielä uskallan blogata tänne jo ennen joulua. Kangas on samaa joustofroteeta kuin edellinen mekko, siis ihan Eurokankaan palaa. Housujen kaavat ovat Ottobre lehdestä 6/2010. Malli on extraleveä ja sitä kutsuttiin jopa haaremihousuiksi, joten applikoin tuohon tuollaisen MC Hammer-tyylisen tekstin. Valitettavasti lehden kuvissa ei oikein näkynyt tuon haaraosan istuvuutta, kuvissa poika oli kovin vauhdikas, ja näitä mainostettiinkin oivallisiksi leikkihousuiksi.

Trendikkäät pikkuisetkin pukeutuvat 80-lukuun tänä jouluna! =)

Tonttuilua

Tulipa tonttuiltua. Jouluostosten lomassa kävin Eurokankaassa ja kaiveltuani aikaní palakasoja, löysin ajankohtaan sopivan väristä joustofroteeta. Palasesta valmistui tänään joulumekko tyttärelle. Resorit ovat myös Eurokankaasta, koristetilkku taas vanhoja Ruotsintuliaisia.

Kaavana käytin tänään mukaillen Juju-kirjan Linnanneitomekon yläosaa, alaosan sävelsin ihan itse. Syynä tähän oli kiire. Mekon piti valmistua ajassa, jossa esikko katselee Postimies Patea ja mies ja kuopus ovat päiväunilla. Aikaa uusien kaavojen etsintään ja piirtämiseen ei siis ollut. Likipitäen aikataulussa pysyinkin.

Froteeta ommellessa saumuri olisi varmasti ihana, mutta meni se lopulta ompelukoneen joustavillakin. Punaista purua pöllysi joka paikkaan, ja ompelutilani piti imuroida työn jälkeen. Jossain vaiheessa ommellessa tuntuikin jo, että tästä ei tule mitään, kun kangas luisti paininjalan alta ja langanpätkät vain pöllysivät. (Sopii poimia lattialta joulukuuseen, väri ainakin on oikea! (FB-viittaus)) Lopputulos on kuitenkin ihmeen hyvä ajatellen, että tuli tehtyä kiireessä ja likipitäen ilman kaavaa. Helman ompelin kiireessä vain kenno-ompeleella, ja se vähän aaltoilee. Ehkä päärmään sen joskus, jos se alkaa ottaa pahasti silmään. Ehkä en.

Käyttäjä ei ole aivan varma pitääkö mekosta. Siinä saisi mieluummin olla Teriksen merkki kuin kukkia ja sydän. Mutta on mekkoa jo koekäytetty, joten ehkä pikkutonttu sen vielä pukee ylleen.

Linnanneidon mekko

Ristiäisiä varten piti isosiskollekin saada vähän parempaa ylle, ja niin syntyi Linnanneitomekko. Ohje on Juju nimisestä lastenvaatekirjasta, jossa kerrotaan, kuinka kierrättäen voi tehdä kivoja lastenvaatteita. Tämä mekko tosin ei syntynyt kierrätysmateriaalista, vaan Rosmariini-kaupan alelaarista löytyneestä kangaspakan pätkästä. Kangas ei kuulemma ole pellavaa, vaikka sen ominaisuudet ja tuntu siihen viittaavatkin. Puuvillaksi kuitenkin sanottiin. Väri on tyttären lempiväri, ja koska mekkoon toivottiin vielä jotain kimallustakin, ompelin siihen "timanteista" kootun sydämen. Sydän oli myynnissä samaisessa Rosmariinissa nauhakoristeen nimellä. Laitoin sen nyt kuitenkin tähän vähän niinkuin koruksi.

Mekko on helppo ommella. Yläosa koostuu neljästä samanlaisesta kappaleesta, jotka ommellaan pussiin, ja johon helma sitten kiinnitetään. Helma on n. 50 cm korkea suorakaitale, jonka ennen ompelua laskostin ja harsin. Helmaan meni kangasta kaksi leveyttä, eli kolmisen metriä. Mekko siis soveltuu oivallisesti tanssimiseen, helma hulmuaa pyörähdellessä hienosti. Kaavat ja todella hyvät ja selkeät ompeluohjeet löytyvät tuosta Juju-kirjasta. Kirjan ovat kirjoittaneet Mari Savio ja Kati Raipio, se on WSOY:n kustantama ja ilmestynyt vuonna 2007. Kirjassa on paljon kivoja ohjeita, tosin suurimmaksi osaksi tytöille sopivia.

Tyttären mielestä mekko oli kiva, ja siinä oli hyvä myös leikkiä vauhdikkaampiakin leikkejä, kuten esimerkiksi viidakkoseikkailua tai apinan takaa-ajoa. Näitäkin oli linnanneitomme ehtinyt kokeilla ristiäisvieraiden kanssa. Ei siis ihan nössöt juhlat! Eikä ihan nössö linnanneito!

Syntymäpäiväyllätys!

Kaikille niille lukijoille, jotka eivät vielä asiaa tiedä, ilmoitettakoon, että perheeseemme on syntynyt poika! Syntymäpäiväkseen valitsi saman, kuin äidillään, joten tuplajuhlia pukkaa tulevaisuudessa. Vauva-arkeen totuttelussa menee taas hetki, joten ihan heti en pysty uusia ompeluksia tänne postailemaan. Arjen täytyy vähän tasoittua, sitten pääsee taas ompeluvälineiden kimppuun! Suunnitelmia tosin on jo pää täynnä...

Jee, Jee, Jeeppi!

Otin taas nuo vanhat kaavat käyttöön ja surautin lasketun ajan kunniaksi vielä vähän vaatetta tulevalle sukupolvelle. Ei ole ainakaan turhan hätäinen tämä lapsi, tulosta ei ole vielä tietoakaan. Odotellessa tein samaisilla kaavoilla, joita olen farkuissakin käyttänyt velourhousut ja vintiöpaidan kaavalla asuun sopivan paidan. Kankaan kuviointi oli tällä kertaa niin muheva, että ajattelin yksinkertaisen olevan tyylikkäintä, ja näin se tässä tapauksessa oli. Ainakin minusta. Ruskea resori on halppiksesta.

Tällä kertaa en vintiöpaidasta poiketen yrittänyt nappeja ommella olalle, vaan iskin kynteni neppareihin. Yläasteen ajoilta on jäänyt kammo noita kohtaan, silloin ne olivat jotenkin tosi vaikeita asentaa, mutta nyt kolme nepparia löysi paikkansa vasaran avulla todella näppärästi. Enää ei sitten tuota nepitystä tarvitse vierastaa. Vasara vaan paukkumaan. =)

Kuva on hiukan hämärä, mutta värit ovat aidon näköiset. Juuri värin vuoksi valitsinkin tämän kankaan. Näyttää jotenkin niin reippaalta!

Valmiina lähtemään maailmalle!

Maanantain metkut

Jo kesällä reissusta palattuamme lupasin kummipojalle ommella Eemelihousut. No, ne valmistuivat nyt, ja toisaalta ehkä hyvään aikaan: Nuori herra on juuri opettelemassa kävelemään, ja näissä housuissa voi sitten metkuilla äidin ja isän riemuksi. Taskujakin on niin, että niihin voi laittaa kaikenlaista yllättävää piiloon.

Kankaat ovat Tukholman Tygverketistä. Tuosta vaaleasta farkusta olen ommellut yhdet farkut vauvalle ja nyt toiset, ja pahasti näyttää siltä, että saan vielä tyttärellekin yhdet tehtyä... Eläköön säästöleikkaus, jonka käsityönopettaja aikanaan opetti.

Aluksi aioin tehdä housut jollain vielä yksinkertaisemmalla kaavalla, mutta kun näin tämän Suuren käsityölehden 4/2008 kaavan, päätin yrittää vähän haasteellisempaa. Taskujen kanssa menikin hetki miettiessä, mutta opinpa jotain uutta taas. Aiemmista töistä viisastuneena merkitsin kaikki mahdolliset merkit kankaalle, ja ne auttoivat kyllä tiukassa paikassa. Halkio on valesellainen, ja oli varsin helppo tehdä, joten niitä tulee nyt ehkä harrastettua enemmänkin. Oikeat halkiot vetoketjuineen pienillä on vielä hankalia, joten tämä riittääkin toistaiseksi, onneksi. Kaavaa muokkailin siten, että jätin taskuja pois, kun, niitä oli jo minun mieleeni liikaa. En myöskään ommellut kierrättäen kahta kangasta kuten mallissa, vaan tein vain yhdestä, tuli mielestäni levollisemman näköiset housut.

Joten: Terve vaan, kummipoika lähetämme housut kestotestiin luoksesi piakkoin!

Eemeli ja Nilkku-Lotta

Balettihamonen, sohvatyynyjä ja vielä yhdet housut

Pitkästä aikaa ompeluhuoneeni on puunattu siihen kuntoon, että siellä on ilo työskennellä. Eilen ja tänään olen saanut aikaan seuraavat tuotokset:

1) Uudet pääliset sohvatyynyihin. Syy päälisen vaihtoon on se, että Eurokankaan palalaatikosta osui silmääni raidallinen kangas, jossa on kaikki olohuoneemme värit. Olin jo pitkään luullut, ettei näin montaa väriä lain mukaan edes saisi lykätä yhteen huoneeseen, mutta tämä kangas todistakoon, että niin saa tehdä. Sohva ainakin tuntuu tykkäävän, vaikuttaa ihan siltä, kuin se olisi kohottanut ryhtiään. =) Sohvatyynyissä toinen puoli on jotain taftia, jota olen joskus hankkinut ehkä verhoja varten. Verhoja ei syntynyt, mutta parempi niin, luulen. Huom! Kuvan värit ovat ainakin mielestäni hiukan ankeammat kuin aidot. Tai sitten vaan näen värit erilaisina kuin kameramme....

2) Balettihame. Pallerobalettia varten etsin balettipukua. Puvussa piti käyttäjän mukaan olla myös oikea tyllihame. Hankaluus oli se, että kaikissa myytävissä malleissa tylliosa oli kiinni trikoopuvussa, ja nuukana ihmisenä kävin epäilemään, josko tuo kestää pesuja. Päätin siis ostaa vain tuon itse puvun ja viritellä itse tyllistä irrallisen hameosan. Tyllin ompelua aiemmin harrastaneena päätin rypyttää sen tällä kertaa käsin, kun tuota materiaaliakaan ei nyt ihan metritolkulla ollut. Aiemmin olen saanut konerypytyksen jumiutumaan keskelle kangasta, mikä aiheuttaa ylimääräisiä (ja rumia) murinoita suupielestä. (Rypytys on muutenkin yksi opeteltavista osa-alueista...) Tyllin alareunaan ompelin varastoista löytyneen organzanauhan, jonka alkuperäksi veikkaa Halppiksen nauhahyllyä... Kauan se on paikkaansa etsinyt varastoissani, mutta nyt antoi mielestäni mukavan viimeistellyn ilmeen hameelle. Ylös virittelin kuminauhakujan ihan lakanakankaasta, ja kas, näin on hame valmis. Käyttäjä testasi hametta illan leikeissä, eikä se ainakaan heti hajonnut!

3) Vihon viimeisenä ompelin VIELÄ yhdet pikkufarkut, koska Tygverketistä tuli ostettua tällaistakin farkkua. Ihanan kiiltävää! Resori taas Halppiksesta. Tällä kertaa muokkasin kaavaa vain vähän ja koristelukin on minimissä, yksi paikka oli silti saatava laittaa polven kohtaan, koska halusin myös kankaan nurjan puolen tulevan jossain kohtaa näkyviin.  Innoittajana väri ym. tyyliin oli tuo The Beatles paita, jonka myös ostimme Tukholman reissulla, saa niitä kyllä varmaan Suomestakin. Mutta siis: tällä kertaa housujen ompelu sujui varsin mutkattomasti. Salaisuus on varmaan se, että kaava on sama kuin aiemminkin. Jos siis jotain opin, niin hyvää kaavaa kannatta käyttää useammin, lopputulos paranee, ja mikä mukavinta, ompeluun kuluu vähemmän aikaa. (Niin että ehtii sitten ommella taas jotain muuta!)




Kaikenlaista pientä




The Housut.



Pikapipa

Lupasin ommella kaverini pojalle pipan autovelourista. Koska mitään kaavaa ei ole, piti ensin harjoitella tuolla lähimmällä pikkupäällä. Ompelin ihan "omasta päästä" keksityllä kaavalla tyttärelle pipan. (tuleepas nyt pääasiaa) Aika reiluhan tuo on, mutta hainkin hiukan sellaista merirosvopipon mallia, joka mielestäni onnistui ihan kivasti. Päälinen on Tukholman matkalta Tygverketistä mukaan tarttunutta velouria ja vuori kilotrikoota. Kun vielä tuon reunan voi kääntää, tuli pipasta syystuulia vastaan lämmin.

Piposta voi havaintona sanoa, että arvioni siitä, että paksumpaa ainesta on helpompi ommella, pitää paikkansa. Velour oli aika ihanaa työstää. Nyt osaa sitten vähän valikoida omalle osaamiselleen sopivan vahvoja trikoita ym. joustavia kankaita. Pipa oli myös tosi helppo tehdä. Suosittelen lämpimästi pipailua kaikille. Itsellekin voisi jotain keksiä. Kunhan kodinhoitohuone saadaan remontin tieltä siistiksi alkaa varsinainen ompelu.. .Paitsi, että ai niin. Meillehän pitäis syntyä joku vauvakin. =)

Autotyttö

Vruum vruum!

Apina ja banaani

Flunssa on vienyt tällä viikolla parhaan terän sekä tekijästä, että apurista. Sain tänään valmiiksi tämän apinapaidan, mutta vähän jossiteltavaan jäi.

Ensinnäkin piirsin mallikuvion apinan naamaan tavallisella puuvärillä. Big mistake. Keltainen lanka värjäytyi varsinkin vasemmassa silmässä siniseksi. Toivottavasti lähtee pesussa. Keltainen trikoo tuntui myös olevan extraohutta ja hankalaa ommella. Väri oli myös aika läpinäkyvä, ja vaatisi aluspaidan käytettäessä. No, näillä kilotrikoilla kestää harjoitella, materiaali kun ei kuitenkaan ole turhan kallista.

Malli on sama kuin Tyttövintiössä ja trikoon alkuperä myös. Kuva on tyttäreni piirtämä "apina ja banaani". Kuvaa voisi käyttää kyllä muuallakin. Se on aika hauska.

Muoks. Apinaa ja banaania on nyt käytetty päivän ajan. Ohuudestaan huolimatta toimi hyvin. Pitkäselkäiselle lapselle oikeinkin hyvä kaava. Oli kuulemma mukava päällä. Käyttäjäkuva lisätty oheen. =) Samalla onnistuin poistamaan asetuksen, jonka vuoksi kommentoimaan pääsivät vain rekisteröityneet henkilöt. Joten nyt kaikki halukkaat voivat kommentoida. =)

Tyytyväinen suunnittelija!

Vintiö ja Mimmi

Tämän päivän ompelukset ovat tulevalle isosiskolle, toivomusten  mukaan: paidassa on Vintiö ja väri on "vaaleanpunainen". No punainen ainakin.

Pari ongelmaa tuli vastaan tänäänkin.
1) Tein oikein mallitilkkua ja muuta yrittäessäni saada konettani tekemään siistin ja tiheän siksakin applikaation reunaan. Mallitilkulla kaikki meni vielä hyvin, mutta sitten... Kuvion reunassa tukikankaista huolimatta kone jumi paikoilleen. Ongelma ratkesi vain siten, että suosiolla tein harvempaa siksakkia pariin kertaan. Jälki ei ole ihan niin kuin valmisvaatteissa, mutta ihan ookoo kuitenkin.

2) Alalanka ei säädöistä huolimatta pysynyt omalla puolellaan, joten kuvioita rajatessani päätin vaihtaa molemmat langat, vaikka olisi tietysti hienoa, jos nurjalla olisi paidanvärinen lanka, ja kuviopuolella oma värinsä.

Kaavat löytyivät Suuren käsityölehden numerosta 1/2009, ja tällä kertaa mallit olivat todella kapeita. Seuraavalla kerralla voi huoletta lisätä saumanvaraa molempiin reunoihin reippaasti. Kaavat ovat kuitenkin ihania perus-perus-peruskaavoja, joita voi sitten maustaa mielensä mukaan. Materiaalit ovat niitä syksynvärisiä kilotrikoita Halppiksesta, samoin resori oli sitä samaa kuormaa. Mimmin kuva löytyi vanhasta lehtiöstä,  ja sen siksakkasin liimakankaalla tuetulle trikoopalalle. Kuvasta tuli aika hauska, vähän kynällä piirretyn näköinen. Alkuperäismalli oli niin pieni, että tässä on käytetty soveltavaadisainia.

Mimmi

Vaatteita on jo tänään käytetty, ja omistaja on niihin tyytyväinen. Olin ajatellut, että näistä tulisi setti, jota voi käyttää yhdessä, mutta mallien kapeudesta johtuen ne muistuttavat yhdessä liikaa kerrastoa tai pyjamaa minun mieleeni. Housuista tuli mukavan punk. =) Niiden kanssa käytettäväksi ajattelinkin tehdä farkkuhameen rispauksineen, jotta tyyli säilyy. Paita sopii hyvin farkkujen tai muiden löysempien housujen kanssa.

Mimmihousut

Vintiö

Linkityksiä.

Lisäsin tuohon pari linkkiä, joita suosittelen tutkittavaksi.

Ruttu-Nutusta saa ihania vinkkejä ja toimivia ompeluohjeita kuvien kanssa. Sivuilta saa myös tietoa siitä, mistä voi tilata lastenvaatteisiin sopivia kankaita netistä. Olen itse vieraillut Ruttu-Nutussa (vai miten se taipuu?) usein, ja saanut paljon hyviä neuvoja. Kysymyksiinkin Annika on vastannut nopeasti.

Vekotus puolestaan esittelee koneita, masiinoita ja tekniikkaa. Ilmalämpöpumpuista robotteihin. Täytynee toivoa ylläpitäjältä myös syväluotausta ompelukoneen korjaukseen. Mukana on kaikenlaista omituista, kuten ohjeet siihen, miten vanhasta videonauhurissta rakennetaan leivänpaahdin. Niille, joiden käsissä taipuu muukin materiaali kuin kankaat!

Minipaita valmistui!

Kerroin tästä minipaidan kanssa taistelusta. Valmiiksi kuitenkin tuli. Tekemisen myötä opin seuraavat asiat:
1) Trikoon ompelu ei ollut niin vaikeaa, kuin luulin.
2) Resoria pitää venyttää kunnolla ommeltaessa, muuten jäljestä tulee lörpsähtänyt ja aaltoileva.
3) Napinläpien ompelu oli lopulta se vaikein juttu. Toinen niistä epäonnistui, mutta menköön ensimmäisen harjoittelupaidan piikkiin.

Työn jäljessä näkyy vielä kokemattomuus, ja lähikuvasta esimerkiksi paljastuu, että siksakatessani keltaista vintiön kuvaa kiinni paitaan on alalanka (vihreä) osin noussut yläpuolellekin. Olisi pitänyt säätää lankaa jotenkin...

Kuvaa ommellessa silitin tukikankaan kiinni ensin keltaiseen trikoopalaseen, sitten leikkasin kuvan kaavan mukaan ja lopuksi silitin vielä paidan nurjalle puolelle kuvan kohtaan palasen tukikangasta. Näin ompelu sujui aika mukavasti, vaikka malli piikkihiuksineen olikin aika haastava. Seuraavalla kerralla muokkaan mallia hiukan ompeluystävällisemmäksi, nyt olin mahdollisimman uskollinen alkuperäismallille.

Materiaalina tässä Eurokankaasta ostettu pallotrikoo. Tarkkasilmäisimmät lukijat varmaan jo bongasivatkin, että muut materiaalit ovat Halppiksen syksytrikoita ja resoria. Napit ovat samasta paikasta. Hihansuiden ohut kanttinauha on Myllymuksuilta tilattua joustokanttia.

Kuvan on piirtänyt tyttöseni, joka kuulemma on itse kuvassa. Seuraavaksi ryhdynkin tuunaamaan hänen tilaamaansa mekkoa tai paitaa, jossa tuo sama vintiö esiintyy.

Syksyn värit

Sain lopulta koneen toimimaan ilman huoltoa, toimin itse pellepelottomana ja syväpuhdistus sai masiinan ainakin hetkeksi taas tolalleen. Koska trikooneulat kuitenkin olivat loppu piti lähteä Halppikseen hakemaan neuloja. Ostin sitten "vähän" muutakin: kilotrikoota tarttui mukaan ihanissa syksyn väreissä.

Sain sitten minipaidan nppeja vaille valmiiksi. En kuitenkaan laita siitä kuvaa, sillä äiti opetti aikaana ettei keskeneräistä pidä näyttää "ei hullulle, eikä herrolle". =) Palaan asiaan varmaan huomenna, sillä tänään väsyttää liikaa tarkalle nappihommalle.

Kesä on kiva, mutta ei syksykään hullumpi.

Katastrooffi!

Eilen iltana aloitin reippaana taistelun trikookankaiden kanssa. Trikoot johtaa 1-0. Nimittäin rakas ompelukoneeni hyytyi ennen kuin minipaita oli edes valmis! Kaksi neulaa kratsahti ensin poikki, sitten alkoi kuulua siksakkia ommellessakin kamalaa kolinaa. Luulenkin, että joudun viemään koneen huoltoon. No, ehkä on aikakin, onhan tuo ollut jo vuosia käytössä. Vaikka silti harmittaa. Ei siis mennyt ihan niinkun Strömsössä, kuten sanonta kuuluu.

Mutta älkää huoliko, rakkaat lukijani, (joita näyttää tällä hetkellä olevan nolla, mistä tietysti on se hyöty, että voi kirjoitella mitä sattuu.) Koneen ollessa huollossa kaivelen kuviin joitakin arkistojen aarteita, jotta ei vaan tämä bloggaaminen keskeytyisi. Ja saatanpa yrittää parantaa tätä ulkoasuakin. Blogin siis. Omastani ei juuri parempaa saa. 

Ikuisuusprojekti nro 1

Joskus nuorempana harmitti, kun ei tullut kaikesta heti valmista. Ikääntyminen on lisännyt hermoja (tai vähentänyt hermoratoja) niin, että nyt malttaa jo vähän odotellakin työn valmistumista. Tämä peitto on yksi ikuisuusprojekti, täytti jo vuoden. Lanka on Katia cotton comfortia, jonka ostin aikanaan Ilsen lankamyymälästä. Nyt peitto on puolivalmis, ja lanka uhkaa loppua. Samaista lankaa en tiedä mistä saisin, mutta luulisin, että paikallisesta Miitasta voisi löytää jotain apua lankapulmaani.

Ihastuin aikanaan Katiassa juuri väreihin, mutta tässä kuvassa ne ovat kyllä vähän vääristyneet. Keltainen ja sininen näyttävät Ruotsinlipulta, vaikka niiden sävyissä on luonnossa enemmän luonnetta. Tuo yksityiskohtakuva on ehkä hiukan tarkempi noissa sävyissä.

Peitosta ei onneksi ole tulossa mitään parisängynpeittoa, vaan tyttären päiväpeitto. Pitänee virkata koukku kuumana, ettei käy niin, että tytön ja sängyn koon kasvaessa myös äidin urakka venyy ja paukkuu.

Isoäidinneliö, tosin kuudella värillä

Muutama neliö puuttuu vielä.

Tilkkukassi

Tilkkuileminen on hauskaa. Työn jäljestä ja muodosta varmasti huomaa, etten ole saanut mitään virallista opetusta aiheeseen, työt, kuten tässä kuvassa oleva kassi syntyvät fiilispohjalta.

Kassin kankaat ovat erilaisten puuvillakankaiden jämiä, osa on Eurokankaasta, mutta ainakin tuo vihreäruutuinen on Jyväskylän kävelykadun Partista. Siellä on mielestäni ihana valikoima tilkkuiluun ja lastenvaatteisiin sopivia kankaita.

Varsinainen harakka kun olen, en malttanut olla koristelematta kassia vielä pienillä korukivillä, jotka olen hankkinut Kreikasta pari vuotta sitten.

Pitsinauhoista osa on paikallisesta Halppiksesta, mutta tuo yksi "timantein" koristettu Ideaparkin Rosmariinista. Sekä Halppiksessa, että Rosmariinissä on inspiroiva valikoima pitsejä tarjolla.... (Varastoni on jo melkoinen, silti tulee hamstrattua aina lisää.)

Kassi on testattu käytössä ja koostaan huolimatta on varsin vetoisa. sisältänyt mm. normivarustuksen (avaimet, puhelin, lompakko) lisäksi pari pillimehua, tytölle vaihtovaatteet ja matka-apteekin. Uskomaton tilaihme siis!

Harakan hömpötyksiä

Tilkkuakan kassi

Housuja tulevalle sukupolvelle!

Tässäpä housuja tulevalle  perheenlisällemme. Innostuin farkkujen ompelusta, kun Tukholmanlomallamme törmäsin Tygverketiin ja mukaan tarttui kasa kankaita. Mm. nämä ohuet vauvafarkkuihin sopivat kankaat. Resori on paikallisesta Halppiksesta ostettua Nanson kilotrikoota. (Palasesta jäi vielä yli niin paljon, että taidan uskaltautua harjoittelmaan myös paitojen ompelua. Trikoo on toistaiseksi minulle vähän vieras materiaali, mutta ajattelin alkaa harjoituksen sen parissa kohta puoleen.)

Asiaan: Kaavat housuihin ovat periaatteessa Suuren käsityölehden 2001/2 lehdestä, mutta olen niitä kuositellut vapaasti. malli kun on niin leveä, että se ainakin aikanaan neidillemme oli jo hiukan liiankin suuri. Kaventelin nyt lahkeita käyttäen mitta-apuna yksiä H&M:n valmisfarkkuja. Koska periaatteesta vältän nappeja, neppejä ja muuta ylimääräistä pienten housuissa, on vetoketjuhalkio vain ommeltu, ja taskujakaan en tehnyt ollenkaan. Ajattelen, että näin pöksyt pysyvät sopivan pehmoisina pienen kääntyillä ja liikkua. Kaksoistikkauksista en kuitenkaan malttanut luopua, ne kun tekevät farkuista farkut....

Vaaleammat housut ovat trendikkäästi rispaantuneet (kun teräsvillalla hankasin risakohtaa housuihin, mieheni repi hiuksiaan ja ihmetteli, miksi ostin kalliit kankaat, jos ne heti pitää rikkoa...). Paikkakankaina on jotain vanhoja jämiä Finlaysonin kankaista. Sävyt ovat mielestäni juuri sopivat syksyvauvalle.

Tummempien pöksyjen pepun päällä oleva kuva on isosiskon piirtämä. Kuvassa on kuulemma pikkuveli. Saapa nähdä, osuuko ennustus oikeaan. Kuvan ompelin tiheällä siksakilla kankaalle, en siis omista sellaista fiiniä masiinaa, joka kirjoisi skannatun kuvan puolestani. Sellainen oliskin kiva kone. Toisaalta, käsityö on ongelmanratkaisua, ja on hauskaa, kun keksii, miten normikoneella saa aikaan vähän vastaavaa, vaikka ei jälki olisikaan ihan yhtä hienoa.

paikkahousut

Tässäpä miehelle harmaita hiuksia aiheuttanut yksityiskohta lähikuvassa!

Syksypöksyt

Pikkuveljen kuva