30. joulukuuta 2013

Modernia ja perinteistä

Joulukuusemme sai perinteisten koristeiden rinnalle tänä vuonna The Beatlesien jäsenet.






Hyvin viihtyvät Paul ja John tonttujen keskellä. Tilauksessa oli myös Yellow Submarine, mutta se tulee jälkitoimituksena, kun olivat päässeet loppumaan varastosta. Beatlesien taustalla näkyy perinteisempiä koristeita, joista Puuhalan joulukoristeet teimme yhdessä tyttären kanssa jo viime jouluksi. Yritämme säilyttää nuo paperikoristeet mahdollisimman pitkään.















Tässä lisää perinteisempiä tonttuja. Keräilen näitä Aarikan ihanuuksia pikkuhiljaa. Kupit ovat joululahjoja. Huomaatteko, kuinka Ruska on malliltaan samanlainen kuin Marimekon nykyiset, vaikkakin yläreunan muoto on erilainen.

Kuppivarastoni on järjetön. Kaikenlaisia ihanuuksia on vaikka kuinka paljon. Mutta aamuisen kahvihetken yksi suurimmista huvituksista on valita aamun tunnelmaan sopiva kuppi kahvilleen. Aina ostaessani vielä yhden uuden kupin puolustaudun ajattelemalla, että lapset voivat sitten myydä mamman perintökuppeja tulevaisuudessa... Uskon siis näiden säilyttävän arvonsa.

Jo äidilläni oli kaapit täynnä eriparikuppeja ja minä ajattelin, että aikuisena minulla on yksi hyvä astiasto, jossa kaikki kupit ja lautaset ovat samanlaisia! Mutta miten voisin valita vain yhden? Valitsen monta, omasta mielestäni toisiinsa sointuvaa. Ja viimeistään Iittalan Sarjatonhan todisti äitini olleen aikaansa edellä. Erilaiset as(t)iat muodostavat yhdessä kauniin kokonaisuuden.

25. joulukuuta 2013

Aloha!




Joulupukki toi kontissaan ukulelen! Olen nauranut ääneen opetellessani sitä soittamaan. Se on niin sympaattinen. Hassu, mutta silti ihan oikea soitin. Soittimen lahjaksi saaminen on ihanaa. Samalla saa soittamisen ilon. Vaikka en osaakaan soittaa kuin muutaman hassun biisin (joissa on korkeintaan kuusi sointua...) soittaminen vie mukanaan. Sormenpäät kipeinä opettelen lasten kanssa uusia lauluja. Meteli on melkoinen. Tunnelma iloinen.

23. joulukuuta 2013

Joulu




Jouluvalmistelujen ollessa kuumimmillaan olen itse ollut kipeänä. Kuitenkin kaikki on tullut valmiiksi, oikeastaan enemmänkin kuin odotin. Ehdimme tehdä tuoksupalloja.






Leivoimme myös pipareita, ja joulupukille esitettävä biisikin alkaa olla harjoiteltu... Ruokaa on kaapissa, ja koti lämmin ja lämpöä tulvillaan. Mitä muuta voisi toivoa. Vaikka olenkin vähän kipeä, tiedän, että lääkärit ja lääkkeet löytyvät läheltä, jos niitä tarvitsen. Voin levätä sängyssäni lämpimässä ihaillen jouluista kotia. Ja luultavasti olen jo huomenna aivan teräkunnossa aaton viettoa varten. Onnellista joulua. Valoa ja rakkautta.

15. joulukuuta 2013

Koristeita








Viikonloppu on ollut hyvä. Ystäviä kylässä, tvisteriä ja unoa. Lepoa. Ja miehen avustuksella myös joulusiivousta ja koristelua. Tässä yksi suosikkikoristeistani. Vanha joulupukki, jonka siskoni on joskus Ruotsista hankkinut. Joka joulu se saapuu jonnekin toivottamaan hyvää joulua. Sillä oli aiemmin tähti hatussaankin, mutta se on karissut jonnekin vuosien varrella. Eipä sitä juuri huomaa, että jotain puuttuu. Kunpa tulisi jo loma ja toivottavasti sen saisimme viettää terveinä. Kunpa kirjastosta löytyisi kasa hyviä kirjoja ja ulkonakin olisi ulkoiluilmat. Mitäpä sitä muuta voisi joulultaan toivoa?

7. joulukuuta 2013

Joulu lähenee




Joulu lähestyy. Kiireessä en sitä aiemmin ole edes huomannut. Mutta tänään, askarreltuani ensimmäisen joulukortin ja laitettuani ensimmäiset tontut ikkunalaudalle annan sen tulla. Ensin sydämeen, sitten keskelle sotkuista kotiani, likaisten astioiden sekaan, petaamattoman sängyn laidalle, villakoirien joukkoon... Jopa vaatekomeron perukoille, jossa vaatteet ryttyisinä ottavat vastaan ilosanoman. Joulu on tulossa! Ihanaa! Älä huoli, se tulee, ja antaa sinullekin armon viettää sitä juuri sellaisena kuin satut sen tullessa olemaan. Tukka likaisena ja mieli maassa. Väsyneenä. Joulu tulee ja tuo sanomansa meille kaikille. Rakkaus ja rauha eivät katso puitteita, ne tulevat sinne, minne niiden sallitaan tulla. Ja tuovat joulun tullessaan.

10. marraskuuta 2013

Kaappi

Kerran kirppareita kierrellessäni vastaani tuli Kaappi. Ihastuin heti, mutta hinta oli liian korkea. Ajattelin, mitä kaikkea muuta jäisi ostamatta Kaapin vuoksi. Kävin kuitenkin usein sitä ihailemassa, ja toivoin sen löytävän hyvän kodin.

Erään kerran kirpparilla luuhatessani kuulin teinitytön haaveilevan Kaapista. Hän kertoi äidilleen haluavansa sen, ja äitikin vaikutti pitävän Kaapista. Sitten kuulin tytön suunnittelevan kaapin tuunaamista. "Ostetaan se, niin sahaan nuo yläosan koristelistat irti."

Juoksin kassalle. Vaikka Kaappi olikin liian kallis minulle, ostin sen. En voinut kuvitellakaan kenenkään kajoavan Kaaåin olemukseen. Pilaavan sitä. Jos sitä ei pystynyt hyväksymään sellaisenaan, ei ollut Kaapin arvoinen!



Kaappi on asunut kanssani viidessä eri kodissa. Siitä luopuminen ei ole tullut mieleenikään. Olen edelleen tyytyväinen hankintaani. En edes muista uhranneeni kovin paljoa Kaapin vuoksi. Ehkä jokunen vaate tai olut jäi aikanaan Kaapin vuoksi ostamatta. Kaurapuurokuurille en kuitenkaan ostokseni takia joutunut. Kaappi on luotettava huonekaluystäväni, joka lempeästi seurailee muun sisustuksen ajoittaista vaihtumista. Se tietää jäävänsä luokseni. Tietää, etten voisi luopua siitä.













20. lokakuuta 2013

Terveisiä parvekkeelta

Huvikummun Susannan Lasikuistin syksystä Inspiroiduin parvekepostaukseen. Nappasin häneltä lampaantalja- ja villasukkaideat ja tässä kuvaa tämänpäiväisiltä parvekekahveilta. Toivon, että et pahastu, Susanna! Plagiointi on imartelun vilpittömin muoto. Ja ideasi olivat niin kivoja, että näin ne päätin meillä toteuttaa...







Kuvassa näkyvät turkoosit tuolit ovat sarjaa "pitäisi heittää pois, mutta sydän ei anna myöten." Ne vain paranevat vanhetessaan. Ja niissä on juuri sopiva istuinkorkeus.


Turkoosit lasilyhdyt ja koristekaalin kori ovat löytöjä kierrätyshuoneestamme. Kiitos tuntemattomalle lahjoittajalle...


Lunta on jo hiukan maassa.





Katsokaa taustalla näkyvää ruohon ja lehtien värimaailmaa!


Syysloman päättymisen kunniaksi koristelin toisen kahvikupilliseni komeaksi. Lomamme oli ihana kotiloma, kiireetön, täynnä "erinomaisia vieraita" (kuopus totesi näin!). Kiitos vieraillemme! Pian nähdään taas!

Ihanista sukulaisista saavat nauttia myös varpaani. Tätini on kutonut minulle synttärilahjaksi näin kauniit ja lämpimät sukat:


Kyllä kelpaa minun parvekkeella syyskahveja nauttia. Ja blogata samalla teille! :)

16. lokakuuta 2013

Vieterileluja

Meillä asuu useampikin vieterilelu. Ne ovat kaikki uusiopainoksia. Tampereella näitä saa nykyään ostaa monista museokaupoista.


Museokeskus Vapriikista on ostettu tämä paloauto...


... ja pikkuinen hiiri, jonka vieteri vuosien saatossa meni leikeissä epäkuntoon. Se ei haittaa, siinä on renkaat ja sillä voi ajaa, totesi kuopus.


Robotti, jonka pyörästä lähtee korviariipivä (tai ihana, riippuu keneltä kysyy) kilinä.


...ja toinen robotti. Tämä on äiti-robotti, pyöräilevä on isi-robotti. Äiti on täynnä ydinenergiaa! (Olisipa moinen virtalähde
minullakin..)


Ja viimeisenä Teriskaruselli. "Tätä katsellessa voit itsekin tuntea lentäväsi", lupaa mukana tullut käyttöohje. Karusellissa pyörivät Teriksen lisäksi Teristyttö, Streaky-kissa ja Krypto-koira.



Nämä lelut ovat olleet lasten suosikkeja. Ja meille aikuisille silmänilo. Nykylelut eivät pärjää näille kauneusvertailussa. Vai löytyyköhän jonkun hyllyä koristamasta Bratz-nukke ja Salama-auto 50 vuoden kuluttua? Ehkä. Millähän lapset silloin leikkivät?



- Posted using BlogPress from my iPhone

14. lokakuuta 2013

Hurjat kummitukset














Nämä kummitukset huhuilevat ikkunallamme. Ne on tehty Facebookin askarteluryhmästä napattua ohjetta muokaten.
Rakensin kummitusten "muotin" vessapaperirullasta ja sanomalehdestä. Tein sanomalehdestä pallon, jonka asettelin vessapaperirullan päälle kummituksen pääksi. Lopuksi päällystin muotin foliolla, jotta se kestäisi paremmin. Foliosta voi myös muotoilla halutessaan käsiä tai nenää kummituksille.
Sideharson leikkasin puolen metrin pätkiksi ja kastelin tärkissä, joka oli tehty liuottamalla 2dl sokeria yhteen desilitraan vettä. Kostea sideharso aseteltiin muotin päälle kuivumaan ja annettiin kuivaa kahden päivän ajan. Asettelussa kannattaa huomioida, että "helmat" jäävät tarpeeksi leveiksi, jotta kummitus pysyy pystyssä kuivuttuaan.
Sitten vain odoteltiin kuivumista. Kuivumisen jälkeen muotin saattoi irrottaa harson sisältä ja tuloksena oli itsestään seisova kummitus! Silmät ja suut on joko leikattu mustasta kankaasta tai piirretty mustalla permanenttitussilla. Kummitushifistelijä ostaa vielä pienen lampun (joka ei saa olla kuumenevat laatua!j ja laittaa sen valaisemaan kummitusta sisältä päin.... Huhuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu......

12. lokakuuta 2013

Eteinen

Tervetuloa eteiseemme! Sen sisustamiseen on käytetty hyvin vähän rahaa. Kierrätys ja kirppistely ovat tyylin salaisuus.



Naulakkomme löytyi tänne muutettuamme toisesta vaatehuoneesta. (Kyllä, niitä ON kaksi!) Molemmissa vaatehuoneissa oli samanlainen, alkuperäinen naulakko todella hyvässä kunnossa. Koska ne olivat säilyneet valolta suojattuina ikkunattomassa huoneissa, oli niiden pintakin kuin uusi. Taustalla näkyvä tuoli on kierrätyshuoneestamme löydetty ja Ikean kankaalla päällystetty. Sen istuin on hiukan rikki, mutta tuoli on niin kaunis, että tuli meille odottelemaan korjausta.



Perintöpeilin alle suunniteltu säilytyskokonaisuus muuten on toiminut erinomaisesti! Ei ole tarvinnut ryntäillä silmälaseja etsien ympäriinsä aamuisin. Siinä ovat hyllyssä aina nököttäneet.


Henkarit Tori.fi:stä... Laatikot ovat erinäisten ostosten pakkausbokseja, joiden poisheittäminen tuntuu hullulta, kun ne selvästi on suunniteltu kestämään. Niistä on siten tullut säilytyslaatikoita.


Pandahattu on tuliainen tyttärelle Kiinasta. Itseänikin houkuttaisi talvipakkasilla vetää se syvälle otsalle. Tuisku jäisi varmasti toiseksi.

Eteiseemme on pieni, eikä anna mahdollisuutta kehittää esimerkiksi kenkämaniaa. Tarvittavat tavarat kuitenkin mahtuvat, siitä pitää huolen naulakon lisänä toimivat Billy-kaapit, Ikeasta, totta kai. Tarkkanäköinen bongaa pienen osan yhdestä ovesta ylimmässä kuvassa!


11. lokakuuta 2013

Syksy sisustaa

Tai oikeastaan ulkoistaa...









Tänä syksynä on saanut todella ihailla väriloistoa. Aivan ikkunoidemme takana luonto hehkuu ennen talviuneen taipumistaan. Värien loisto olohuoneen ja makuuhuoneen ikkunoista on kuin suuri maalaus. Vuodenaikojen vaihtelu näkyy ikkunoistamme lumoavalla tavalla.



Hennon vaaleasta vihreästä aina väkevään keltaiseen ja oranssiin asti luonto hellii meitä väreillään aivan ikkunan takana.

Kerrostaloamme ympäröi puistoalue, ja toivon niin olevan jatkossakin.

Talomme on jo aika vanha. Kun sitä rakennettiin, oli alueemme vielä kaupungin keskustasta katsottuna toivottoman kaukana keskellä peltoja, eikä taloja siksi tarvinnut rakentaa tiukkaan. Lähistölle äskettäin rakennetut uudistalot puolestaan on tupattu toisiinsa kiinni, niin että parvekkeelta voi lähestulkoon ojentaa vastapäisen talon asukkaalle sokeria aamukahviin. Pihaa ei juuri ole, ja vahvasti epäilen, ettei ikkunoista avaudu yhtä huikeaa luonnonnäytelmää kuin meillä. Vaikka en kaipaa suuria neliöitä sisälle, on talon ympärillä oltava tilaa.

Ihminen tarvitsee horisontin, jota katsoa. Maiseman, jossa olla.

6. lokakuuta 2013

Messuilla

Messupäivä oli mukava kokemus koko perheelle. Tungosta ei ollut niin paljon kuin etukäteen aavistelin, ja lapsille oli oma alue, jossa touhuta messuilun käydessä tylsäksi. Mikä parasta, alueella oli mahdollisuus kuperkeikkailuun ja voimisteluun!

Sisustuspuolelta ei tällä kertaa tullut ostettua mitään. Taidepuolelta ostimme koko perheelle pinssit:









Miehen pinssi on musta vinyylilevy, joka oleilee mustan nahkatakin rintapielessä. En nyt kuvannut tähän. Ensimmäisestä kuvasta käy ilmi pinssien tekijä. Hänellä oli myös hurmaavia käyntikortteja, niitäkin tuossa ensimmäisessä kuvassa.



TuplaKuplia olikin sitten kokonainen käytävällinen...

Heli Pukki myi taideteoksiaan ja kirjojaan messuilla myös. Ostin hänen kirjansa ja haluan jakaa siitä kaksi runoa. Kirjan nimi on Tuulenratsastaja.





Mukavinta oli huomata, että lapset nauttivat meidän aikuisten lailla taulujen ja keräilyesineiden katselusta. Tutkimme yhdessä monenlaisia maalauksia ja patsaita ja selvitimme, miten grafiikan vedoksia tehdään. Saimme myös osallistua yhden teoksen tekemiseen:



Teoksessa muisteltiin paikkoja, joita ei enää ole.
Toivottavasti lapsilleni jää näistä kokemuksista itämään ajatus taiteen suuresta merkityksestä elämälle ja ihmisille.


- Posted using BlogPress from my iPad

Location:Tampere,Suomi