27. elokuuta 2013

Ympäristön muutoksia

Ostimme nämä. 
Nyt ne ovat tässä.
 Joskus ympäristön vaihdoksella on merkitystä. 
Pitäisiköhän itsekin miettiä kehyksiään...


24. elokuuta 2013

Superhelppoa!

Töitä varten saumuroin tänään pari paitaa. Eurokankaan kilotrikoosta syntyi Burdan superhelpolla nuorten (!!!!!) kaavalla tällaisia:
Tuota mustapalloista kangasta oli harmillisesti liian vähän, joten paksu "resori" helmaan piti tehdä eri kankaasta. Huolittelin sitten samalla kankaalla hihat ja kauluksen. Vaaleanruskeaan paitaan sommittelin kauluksen, ihan vain siksi, että vahingossa leikkasin kaksi helmaresoria, joista toinen päätyi kaulukseksi. Onhan se mukavaakin, että paidoissa on jotain vaihtelua sentään. En tunne itseäni ihan Aku Ankaksi.
Saumurilla tähän ei kauaa hurahtanut, ja ompelu sujui helposti. Kaava oli nimensä veroisesti superhelppo.

21. elokuuta 2013

Syksy

Syksy puree puuta, kunnes lehdet irtoavat.
(Kuvat museumsyndicate.com)

Riehuttuaan aikansa se käy levolle ensilumen alle.

Hugo Simberg valloitti taiteellaan minut jo lapsena.
Viikonloppuna ihastelimme taas hänen töitään Ateneumissa.
Siitäpä muistin jotain komeron hyllyn takaosaan unohtunutta...

Muutama vuosi sitten sain tilaisuuden suunnitella ja ommella pienen käsilaukun nahasta.
Koristelin sen Syksyllä.
Hihna laukussa on varsin lyhyt. Se oli trendinä silloin, kun tämä valmistui.
Laukun etuläppä jatkuu selkäpuolelle:

Kuvio on maalattu nahan pintaan. Se on kestänyt kulutusta yllättävän hyvin.
Kunhan syksy saapuu, taidan ottaa Syksylaukkuni taas esille...

18. elokuuta 2013

Helsinki!

Piti ommella, mutta lähdimmekin Helsinkiin.
Hyvä niin.

Varsin kesäisenä kaupunki meille näyttäytyi vielä tänään.
Aleksanteri II ei näytä arvostavan lokkia, eikä lokki Aleksanteria.
Ateneum tarjosi mahdollisuuden luoda ihan omaa taidetta, kun näyttely presidentinlinnan aarteista ja museon omat kokoelmat oli tutkittu.



Päivän yksi kohokohdista oli Santa Fe:n suklaakakku.
Se on ollut jo vuosia herkkuani. Tänään siihen tutustuivat ensi kertaa myös lapset. "Maailman parasta", kuului jyrkkä tuomio. 
Eikä suklaaherkuttelu edes loppunut siihen. Oikeustieteen opiskelijat tarjoilivat ravintolapäivän kunniaksi cupcaket lakikirjan lehtiin käärittyinä. Osakeyhtiölakia maistuvalla tavalla, olkaa hyvä! 
Näissä hetkissä oli mukava viipyä. 




17. elokuuta 2013

Ikivanhat Aku Ankat

Ikivanhoja! Sanoivat lapset, kun nämä näkivät.

Minusta ne ovat vasta parhaassa iässä. (Arvatkaa minä vuonna olen syntynyt....)

Kirpparilta pino Akuja 5e.

Touho-parka. Tätä voi kutsua jo melko huonoksi päiväksi...

Aku jaksaa innostua...

... ja Pelle keksii...

... ja Heluna laulaa!

Talous ja vero puhuttavat aina, vuosikymmenestä riippumatta.

Nämä pelastavat monta sadepäivää tänä syksynä.

16. elokuuta 2013

Tunnustuksia

(Polku - kesäkokoomanäyttely, Outi Kaukinen-Vesa ja Taito Pirkanmaa Oy)
Olen saanut blogitunnustuksen! Ihanaa! Rynttyliisan kotkotusten Maija lähetti sen minulle, iso kiitos! Rynttyliisan oma blogi on ihanan elämänmakuinen, ja aito. Siksi kiitos siltä suunnalta tuntuukin todella hyvältä!

Laitan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille: Sisustusta nollabudjetilla, joka on hämmästyttävä osoitus siitä, mihin sentti venyy, kun on taitoa. Ja Räveltäjälle, joka onnistuu niin keittiössä kuin ompelukoneellakin. Kunnioitettava saavutus suurperheen äidille! =)

Toinen tunnustus.
Omakohtainen sellainen.
Töihin paluu yrittää salakavalasti ujuttaa kiireen ja stressin elämään.
En luovuta vielä.
Yritän pitää mielessä, mitä oikeasti on tehtävä, ja mikä vain tuntuu välttämättömältä.
Muistan, että se mikä ei tule valmiiksi nyt, tulee huomenna.
Jos se ei tule valmiiksi huomennakaan, tai ylihuomenna tai myöhemminkään, se on hyvä keskeneräisenä.

Keskityn tähän hetkeen.
Käyn perjantaisin kahvilla perheen kanssa.


(Polku - kesäkokoomanäyttely, Outi Kaukinen-Vesa ja Taito Pirkanmaa Oy)

Jos ei rauhoita mieltään, nämä hetket menevät ohi. Kiireeseen voi hukata kokonaisen elämän.





11. elokuuta 2013

Viimeinen lomapäivä





Aurinkoa, arkkitehtuuria ja yllättävä salsahetki Hämeenpuistossa.
Tampere näytti tänään tältä.
Iloiselta.
Lomailevalta.
Rennolta.
Jylhältä.
Kauniilta.
Matkallani oli tarkoitus.
Tämän löysin aarteekseni Tori.fi:stä.

Sängyltämme on puuttunut kunnon päiväpeitto. Nyt sellaisen sain.
Ja kuten aina, muuta sisustusta pitää muokata. Mutta kyllä se kannattaa tämän peiton vuoksi.
Olkoon tämä "ennen" kuva.
Myöhemmin sitten se "jälkeen".
Onko ehdotuksia? :)

10. elokuuta 2013

Samu ja Pertsa

Pertsa oli minulle tuttu hiihtoterminä, vaikka sukset ovatkin olleet jonkin aikaa naulassa. Tai hukassa. Mutta onneksi pertsaa voi ommellakin.
Päivän pertsa perusvaatteet ovat tässä. Sukellusvenepaita ja toiset kuperkeikkahousut, joissa piti olla polvipaikat. Säärisuojat niistä paremminkin tuli, mutta eipä se haittaa. Suojaus on tarpeen sääressäkin.
Tässä polvi housujen käyttäjän näkökulmasta.
Ja tässä käyttäjän itsensä tekemä sarjakuva aiheesta. Siinä nyt jotain jysähtää. Sääreen tai polveen. Ei haittaa. Mamman tekemät housut suojaa.
Pertsan kaveriksi yksi Samu. Eihän minun pitänyt, ja silmien kohdalla meinasinkin taas luovuttaa, kun ne näyttivät niin kauheilta alkuun, mutta kun pieni mies oli pyytänyt Samua, niin ei äiti heti kehdannut luovuttaa. Ihan kiva siitä lopulta tuli. Ohjeeni applikaatioihin siis on, että alku voi näyttää kummalliselta, vaikka lopputulos onkin ihan käyttövaatetta. (Pätee elämässä yleisemminkin... Kummallinen alku ei välttämättä ole pahasta.) En edes purkanut mitään, ompelin vain sitkeästi reunoja niin kauan, että ne alkoivat näyttää paremmilta. Kaavaa käytin taas muodon hakemiseen, ja sitä suosittelen lämpimästi. Näpertäminen oli kovaa, mutta lopputulos palkitsi.
Lähikuva on armoton ja paljastaa taas tikin epätasaisuuden. Itse paidassa se ei minusta niin ota silmään. Samulla on muuten kaulahuivi, jonka voi laittaa ihan oikeasti solmuun. Ja vaikka uittaa soppalautasella. Ehkä hiukan epäkäytännöllinen, mutta se nyt on näitä minun kotkotuksiani taas.



Työt alkavat maanantaina. Ompelukone on pakattu kaappiin. Yritän kuitenkin löytää säännöllisesti aikaa ompelulle. Ompeleminen onnellistuttaa.

8. elokuuta 2013

Kuperkeikkahousut

Jo vuosia sitten ostamani oranssi trikoo ei löytänyt käyttöä. Se oli liian ohutta, liian räikeää, liian sitä ja tätä. Olin hamstrannut sen Halppiksen alelaarista (kyllä, olen kärsinyt tästä jo pitkään...). Olisin varmaan laittanut sen kiertoon, ellei kangaskaupan myyjättärelle olisi sattunut pientä erhedystä. Hän nimittäin arvioi väärin tarvitsemani housukankaan määrän, ja vakuutti lopulta minutkin siitä, ettei minun tarvitsisi ostaa kangasta niin paljon kuin luulin. Olin tietysti tyytyväinen säästöön, kunnes piti leikata housut. Eikä kangas riittänyt. Penkoessani kankaitani sattui tämä oranssi välähdys (tuo kuvaus on muuten lainattu Aku Ankasta, "oranssi välähdys" on Pelle Pelottoman keksimän appelsiinimehupuristimen nimi, jos nyt ketään kiinnostaa moinen trivia...), ja hups! Nyt se istui täydellisesti oranssien sukellusveneiden väriin! Oranssi välähdys oli kohdannut kangaselämänsä eittämättömän tarkoituksen tulla kuperkeikkahousuiksi! Ompelemaan siis!
Tässä kuvassa Kuperkeikkahousut Ottobren 6/10 numerosta Eivät näytä kovin kummoisilta. Mutta katsokaapa, miten hyvin ne pientä räppimiestä pukevat. Jopa Robottipaidan kanssa! Sukellusvenepaita ei nimittäin ehtinyt valmiiksi, ennen kuin kiisimme Tapahtumien yöhön.
Yo, Elämä! Täältä tullaan!
Mutsi, lähetä vähän rahaa!!

7. elokuuta 2013

Salla!

Huh!
Muuta ei voi sanoa. Olipa koitos!
Perusompelurupeaman jälkeen, katseltuani toisten ihania applikaatioita netissä päätin taas itsekin yrittää.
Saisi enemmän itse suunnitella kokonaisuutta. Jotain helppoa aluksi, ajattelin. Jotain johon on malli. Valitsin Sallan. 

Ajattelin, että on helpompaa, kun on kunnon malli ja kaava.
Piirsin kuvan värityskuvasta läpi ja ryhdyin urakkaan.
Silmien kohdalla tuntui, etteivät ne onnistu mitenkään. Aina Salla katsoi kieroon tai näytti epäystävälliseltä. Kasvojen ja hiusten jälkeen mekon ja jalkojen ompelu tuntui helpolta.
Käsiä muokkasin, kun sormien applikoiminen alkoi tuntua työläältä ja riskialttiilta.
Raidallinen trikoo lienee lahjoitus Teresalta? Kiitos. Se vilkkui kivasti silmissä ommeltaessa, mutta näyttää raikkaalta. Perhostrikoosta on tehty rimpsu ja Sallan mekko. Olisikohan pitänyt jättää suoraksi tuo helma? No, ainahan sen voi leikata pois, jos se häiritsee käytössä silmää... 
Tässä lähikuva lopputuloksesta. Sekään ei ole ihan täydellinen, siksakin piston säädöissä on vielä opettelemista. Muutenkin lopputulos on nyt vähän sinne päin, ei ihan nappijuttu. Ja vieläkin tuo Salla on jotenkin kiukkuinen... 
Siksakkasin mustalla, kun Sallaan kuuluu tuo vahva rajaus. Katsotaan, miten pesuissa käy...
Tämä oli aika kova työ, todellista ongelmanratkaisua ja yritystä ja erehdystä parhaimmillaan. Nyt maistuu taas perusompelu - ainakin hetken. Tai sitten opettelen ne nappilistat ja vetoketjut kunnolla. Niin ei tarvitse aina sitä peruspaitaa ja - housua ommella... hmmm..


6. elokuuta 2013

Inhokkivärisi?

Arvatkaapa, mitä vastasin, kun tyttäreni kysyi minulta, mikä on inhokkivärini. Mietin. Lopulta päädyin ruskeaan.
Ei siis kuitenkaan tuon jo hiukan kulahtaneen nahkanojatuolin arvokas tummanruskea. (Arvatkaapa vaan onko tämäkin kirppislöytö...) Eikä tuollainen kirjahyllyn ruskea. 
Eikä missään nimessä Ruskan ruskea! (Tuo ihanuus maksoi 1e kirppiksellä! Mikä löytö!)
Eikä näiden lomamuistojenkaan väri ole minusta inhottava. Vaikka niistä löytyy useampikin ruskean sävy..
Anteeksi ruskea! Työhuoneemme lukunurkkaus paljastaa, että olen turhaan loukannut tunteitasi! Mutta se inhokkiväri... Mikä se voisi olla... 
P.s. Tässä nurkkauksessa luetaan tärkeitä kirjoja! Klassikoita, kuten tätä: