Syksy puree puuta, kunnes lehdet irtoavat. 
(Kuvat museumsyndicate.com)Riehuttuaan aikansa se käy levolle ensilumen alle.
Hugo Simberg valloitti taiteellaan minut jo lapsena.
Viikonloppuna ihastelimme taas hänen töitään Ateneumissa.
Siitäpä muistin jotain komeron hyllyn takaosaan unohtunutta...
Muutama vuosi sitten sain tilaisuuden suunnitella ja ommella pienen käsilaukun nahasta.
Koristelin sen Syksyllä.
Hihna laukussa on varsin lyhyt. Se oli trendinä silloin, kun tämä valmistui.Laukun etuläppä jatkuu selkäpuolelle:
Kuvio on maalattu nahan pintaan. Se on kestänyt kulutusta yllättävän hyvin.Kunhan syksy saapuu, taidan ottaa Syksylaukkuni taas esille...
siis olet ommellut nahkaa, aika hardcorea! Simbergin työt on kyllä upeita, pitäisi omakin jälkikasvu joskus raahata niitä katsomaan..
VastaaPoistaKäsin tämä on tehty. Toisenkin laukun ompelin myöhemmin. Ei se niin hardcorea ollut, kun alkuun pääsi. :)
VastaaPoistaTodella hieno idea ja toteutus!
VastaaPoistaTuo alkuperäinen syksy nakertelemassa puuta on kyllä varsinainen ilkiö, sitäkö saan syytää keltaisista lehdistä..?
Kiitos.
VastaaPoistaLuulen, että juuri tuolta se syksy näyttää. :)