Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lastenvaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lastenvaatteet. Näytä kaikki tekstit
8. elokuuta 2013
Kuperkeikkahousut
Jo vuosia sitten ostamani oranssi trikoo ei löytänyt käyttöä. Se oli liian ohutta, liian räikeää, liian sitä ja tätä. Olin hamstrannut sen Halppiksen alelaarista (kyllä, olen kärsinyt tästä jo pitkään...). Olisin varmaan laittanut sen kiertoon, ellei kangaskaupan myyjättärelle olisi sattunut pientä erhedystä. Hän nimittäin arvioi väärin tarvitsemani housukankaan määrän, ja vakuutti lopulta minutkin siitä, ettei minun tarvitsisi ostaa kangasta niin paljon kuin luulin. Olin tietysti tyytyväinen säästöön, kunnes piti leikata housut. Eikä kangas riittänyt. Penkoessani kankaitani sattui tämä oranssi välähdys (tuo kuvaus on muuten lainattu Aku Ankasta, "oranssi välähdys" on Pelle Pelottoman keksimän appelsiinimehupuristimen nimi, jos nyt ketään kiinnostaa moinen trivia...), ja hups! Nyt se istui täydellisesti oranssien sukellusveneiden väriin! Oranssi välähdys oli kohdannut kangaselämänsä eittämättömän tarkoituksen tulla kuperkeikkahousuiksi! Ompelemaan siis!
Tässä kuvassa Kuperkeikkahousut Ottobren 6/10 numerosta Eivät näytä kovin kummoisilta. Mutta katsokaapa, miten hyvin ne pientä räppimiestä pukevat. Jopa Robottipaidan kanssa! Sukellusvenepaita ei nimittäin ehtinyt valmiiksi, ennen kuin kiisimme Tapahtumien yöhön.
Yo, Elämä! Täältä tullaan!
Mutsi, lähetä vähän rahaa!!
7. elokuuta 2013
Salla!
Huh!
Muuta ei voi sanoa. Olipa koitos!
Muuta ei voi sanoa. Olipa koitos!
Perusompelurupeaman jälkeen, katseltuani toisten ihania applikaatioita netissä päätin taas itsekin yrittää.
Saisi enemmän itse suunnitella kokonaisuutta. Jotain helppoa aluksi, ajattelin. Jotain johon on malli. Valitsin Sallan.
Ajattelin, että on helpompaa, kun on kunnon malli ja kaava.
Piirsin kuvan värityskuvasta läpi ja ryhdyin urakkaan.
Silmien kohdalla tuntui, etteivät ne onnistu mitenkään. Aina Salla katsoi kieroon tai näytti epäystävälliseltä. Kasvojen ja hiusten jälkeen mekon ja jalkojen ompelu tuntui helpolta.
Käsiä muokkasin, kun sormien applikoiminen alkoi tuntua työläältä ja riskialttiilta.
Raidallinen trikoo lienee lahjoitus Teresalta? Kiitos. Se vilkkui kivasti silmissä ommeltaessa, mutta näyttää raikkaalta. Perhostrikoosta on tehty rimpsu ja Sallan mekko. Olisikohan pitänyt jättää suoraksi tuo helma? No, ainahan sen voi leikata pois, jos se häiritsee käytössä silmää...
Tässä lähikuva lopputuloksesta. Sekään ei ole ihan täydellinen, siksakin piston säädöissä on vielä opettelemista. Muutenkin lopputulos on nyt vähän sinne päin, ei ihan nappijuttu. Ja vieläkin tuo Salla on jotenkin kiukkuinen...
Siksakkasin mustalla, kun Sallaan kuuluu tuo vahva rajaus. Katsotaan, miten pesuissa käy...
Tämä oli aika kova työ, todellista ongelmanratkaisua ja yritystä ja erehdystä parhaimmillaan. Nyt maistuu taas perusompelu - ainakin hetken. Tai sitten opettelen ne nappilistat ja vetoketjut kunnolla. Niin ei tarvitse aina sitä peruspaitaa ja - housua ommella... hmmm..
6. elokuuta 2013
Kirpputorilta ja koneelta
Liityin eilen Ompeluelämää fb-sivuston jäseneksi. Oli kuin olisin astunut sisään kahvilaan, joka on täynnä ystävällisiä ihmisiä keskustelemassa mielenkiintoisista aiheista. Sivuille on linkitetty blogeja, kuvia, ohjeita, kaikkea, mitä ompelija vain voi toivoa! Kun maltoin irrota koneelta, oli siirryttävä toiselle: tabletilta ompelemaan.
"Heippa, hei", sanoivat robotit PaaPii kasasta.
"Taitaa olla meidän vuoro päästä koneelle!"
Ja niin syntyi peruspaita Ottobren Let it Be kaavalla. (6/10)
Ihan kiva tuli! Tämä kaipaa kaverikseen housuja. Varastossa on sitä varten ruskeaa kangasta. Ja robottejakin jäi vielä. Mutta koska mm. kiinnisilitettävä tukikangas on loppu, en tänään uskaltanut ryhtyä housujen tekoon. Haaveissa olisi, että saisin sellaiset ruskeat, joissa olisi robottipaikat polvissa...
Sitten edelleen Minnie-kaavalla (Ottobre 6/10) tuunaten tehty mekko tyttärelle PaaPiin Kissaprinsessasta.
Helma on ihan omaa sävellystä. Yläosa tällä kertaa aika Minnietä. Siihen tein kuitenkin pienen nenäliinataskun.
(Shhhh..... se ei ole muodoltaan ihan täydellinen. Ethän kerro kenellekään?)
Tämän toi posti! Kiitos vaan, Essi! Ihana on! Marimekon kirppikseltä Iloinen takki tyttärelle. Taskuihin mahtuu aarteita. Se on suunniteltu rakkauden huumassa, ja ehkä juuri siksi niin vallattoman valloittava!Vain rakastunut voi keksiä laittaa taskuja mekkoon sinne tänne ja yhden taaksekin!
Iloisen takin taskussa Hello Kittykin näyttää rakastuneelta. =)
5. elokuuta 2013
peRUSsETTI
Tänään pääsin kuin pääsinkin käsiksi PaaPiiltä tilaamiini kankaisiin. Ompelin tällä kertaa ompelukoneen joustavilla ja hyvin sujui. Ohjeena oli Ottobren 6/2010 Minnie mekko, joskin siitä kaavasta otin lopulta vain tuon kaula-aukko-kainalo-osuuden. Loppua mallia hahmottelin käyttämällä apuna Marimekon ihanaa Lanttimekkoa, joka on tyttären suosikki. Mekko on perusmekko tarhan touhuihin, mutta kuosi ja väritys tekee siitä kauniin! Helma on A-linjainen:
Tytär valitsi pinkin resorin kädenteille ja kaulukseen.
Hyvä valinta! Mekossa on yksi piilotasku sivulla, aarteita varten.
Mekon lisäksi aikaa ja kangasta jäi vielä rusetinkin ompelemiseen!
Tosin minulla olikin kaksi pientä apulaista vauhdittamassa työtä...
En olekaan ennen piirtänyt lattialla kaavoja lasten kömpiessä selässäni.
Olin heppa. Ja sain samalla hierontaa, selitti esikoinen, joka omistaa nyt tämän mekon.
Sanotaan sitä vaikka hierontapalkkioksi. =)
Pienempi apulaisista oli ryhtymässä myös leikkausavustajakseni. Harjoittelua hän onkin jo suorittanut mm. isin lempipaitaan, johon tulikin komeat reiät.
Designeri jo pienestä pitäen. Ja risaineri sanan varsinaisessa merkityksessä. =)
4. elokuuta 2013
Tilda
En ole koskaan Tildannut. Minun on kuitenkin tunnustettava teille, että kärsin pahasta alelaarismista. Kirpputorismin ohella se on paheeni. Kun näin tämän kankaan Sinooperin loppuunmyynnissä tiesin heti, kenelle se sopisi. Ostin sen jo kesän alussa tarkoituksenani ommella siitä kevyt kesähame tyttärelleni, mutta kesä on nopea liikkeissään, eikä sisäinen ompelijani herännyt talviuniltaan ennen tätä päivää. Verhoja lukuunottamatta en nimittäin ole vuoteen saanut aikaan mitään.
Mutta tässä se on! Itse suunniteltu ja ommeltu kesätunika, joka makeudessaan vetää vertoja mansikkajäätelölle! Alunperinhän tämän piti olla hame, mutta työn edetessä se muotoutui tunikaksi. Legginsien lisäksi sen alle voi pukea t-paidan, jolloin sen käyttöaika pitenee mukavasti. Suunnittelu ja ompelu oli tekijästä ihanaa, sovittaminen ei mekon saajaa sen sijaan juuri innostanut. Valmiiksi kuitenkin saimme. Ja niin ompelija-designer ylpeänä esittää kotimme cat walkin (eteisestä olohuoneeseen) huippumallin:
P.S. Ai ohje? 60 cm kangasta ostetaan varastoon muhimaan vähintään kahdeksi kuukaudeksi. Odotetaan ompeluinspiraatiota. Kun se iskee toimi seuraavasti:
Leikkaa sopivan mittainen pala (mittaa käyttäjästä) yläosaksi, loput rypytetään rimpsuksi, ommellaan kaikki yhteen. Huomataan, että yläosa on aika pitkä vyötäröhameeksi, joten muutetaan suunnitelmaa. Ommellaan kuminauhakuja yläosaan sopivasti sitä rypyttämään. Tajutaan, että jostain kankaasta pitää kuitenkin vielä tehdä henkselit mekkoa ylhäällä pitämään. Pengotaan kaappia, sopivaa ei löydy. Raivataan ompelu/ruokapöytä ruokailua varten. Syödään välissä perheen pään tekemää pastaa ja pohditaan asiaa. Siivotaan ompelu/ruokapöytä, nostetaan kone pöydälle jälleen. Jatketaan sopivan kankaan etsimistä. Lopulta löydetään pikkuveljen piilottama mekkokangaspala komeron nurkasta. Siitähän saa mukavasti olkaimet, joten laitetaan nekin sitten samasta kankaasta. Kun vielä helma päärmätään, niin valmista tuli!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



