Saumurilla tähän ei kauaa hurahtanut, ja ompelu sujui helposti. Kaava oli nimensä veroisesti superhelppo.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naistenvaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naistenvaatteet. Näytä kaikki tekstit
24. elokuuta 2013
Superhelppoa!
Töitä varten saumuroin tänään pari paitaa. Eurokankaan kilotrikoosta syntyi Burdan superhelpolla nuorten (!!!!!) kaavalla tällaisia:
Tuota mustapalloista kangasta oli harmillisesti liian vähän, joten paksu "resori" helmaan piti tehdä eri kankaasta. Huolittelin sitten samalla kankaalla hihat ja kauluksen. Vaaleanruskeaan paitaan sommittelin kauluksen, ihan vain siksi, että vahingossa leikkasin kaksi helmaresoria, joista toinen päätyi kaulukseksi. Onhan se mukavaakin, että paidoissa on jotain vaihtelua sentään. En tunne itseäni ihan Aku Ankaksi.
Saumurilla tähän ei kauaa hurahtanut, ja ompelu sujui helposti. Kaava oli nimensä veroisesti superhelppo.
Saumurilla tähän ei kauaa hurahtanut, ja ompelu sujui helposti. Kaava oli nimensä veroisesti superhelppo.
21. elokuuta 2011
Muotikriisi
Ompelin itselleni hameen. Marimekon poistolaatikosta löytyi ihanan syksyinen Ananas, kaavana on 2008 huhtikuun Suuren käsityölehden helppokaava, jota olen kuitenkin muokannut. Alkuperäinen kaava on niin lyhyt, että sitä olen aina pidentänyt reilusti. Kaava on ihan kiva ommella, piilovetoketjun ompeleminen on aina vähän haastavaa, mutta aion sen opetella. Mallina hame on ihanan käyttökelpoinen.
Löysin hameelle kaapistani kaveriksi mustan paidan, uudet Afrikkalaista alkuperää olevat helmet ja lahjaksi saadut raitasukat. Kengiksi voisin laittaa vanhat kunnon maiharini. Mutta kun on 37 vuotta nuori, saako näin pukeutua? Vai pitäisikö jättää jo nuoremmille? Apua, apua!
Löysin hameelle kaapistani kaveriksi mustan paidan, uudet Afrikkalaista alkuperää olevat helmet ja lahjaksi saadut raitasukat. Kengiksi voisin laittaa vanhat kunnon maiharini. Mutta kun on 37 vuotta nuori, saako näin pukeutua? Vai pitäisikö jättää jo nuoremmille? Apua, apua!
13. maaliskuuta 2011
Salsahame
Aloitin ompeluseurassa tämän, nyt valmistui. Viimeistely oli hidasta. Hameen kaava on Suuren käsityölehden 6-7 numerosta vuodelta 2009. Hameessa vaikeinta oli laskea nuo sadoilta tuntuvat palat, joista se koostettiin. Jokainen "kerros koostuu 2-4 palasta, ja niiden pitäminen järjestyksessä ja laskeminen oli välillä hankalaa. Unohdin aina mitkä palat oli jo leikattu ja montako puuttui. Lopulta, kun pääsi ompelemaan, oli työ aika nopeaa tehdä. Ompelin poimulangat vain ensimmäiseen poimutelmaan, seuraavat rypytin saumurilla. Tuli helmaan ihan tarpeeksi volyymia näinkin.
Kangas ruusuineen odottaa kesää... Se on taas Eurokankaan palalaatikosta. Tällä kun kylällä liikkuu, niin "helemat paukkuu!"
Kangas ruusuineen odottaa kesää... Se on taas Eurokankaan palalaatikosta. Tällä kun kylällä liikkuu, niin "helemat paukkuu!"
7. maaliskuuta 2011
Voguesta Viialaan osa 3, essu
Idea oli tällainen .
Oma versioni syntyi vanhoista farkuista.Lahkeiden alaosasta yläosa, takataskut eteen ja alaosa on farkkujen reisiosa.Kaavaa ei ollut, muotoilin sen sovittamalla. Essu ei tässä kuvassa näytä niin kivalta, kuin mitä on päällä. (Kuva edelleen puhelinkuva.)
Mutta kun essun ylleen laittaa tulee, ah, niin "ehtoinen emäntä"-olo. Vallan tekee mieli ruisleipätaikinaa alustaa ja perunoita pestä. Sehän se on tietysti ollut D&G:n ideana tätä suunnitellessa...
Essu on helppo tehdä, ja se on hauska. Sopii erityisesti tuollaisten alkuperäiskuvassakin olevien kesähameiden kanssa. Jos hameessa ei ole taskuja, niin essussa on, senkin vuoksi kätevää. Lisäksi moni-ilmeisempi kuin farkkuhame, koska alle voi laittaa fiiliksen mukaan erilaisia hameita. Suosittelen emännille ja neideille!
Oma versioni syntyi vanhoista farkuista.Lahkeiden alaosasta yläosa, takataskut eteen ja alaosa on farkkujen reisiosa.Kaavaa ei ollut, muotoilin sen sovittamalla. Essu ei tässä kuvassa näytä niin kivalta, kuin mitä on päällä. (Kuva edelleen puhelinkuva.)
Mutta kun essun ylleen laittaa tulee, ah, niin "ehtoinen emäntä"-olo. Vallan tekee mieli ruisleipätaikinaa alustaa ja perunoita pestä. Sehän se on tietysti ollut D&G:n ideana tätä suunnitellessa...
Essu on helppo tehdä, ja se on hauska. Sopii erityisesti tuollaisten alkuperäiskuvassakin olevien kesähameiden kanssa. Jos hameessa ei ole taskuja, niin essussa on, senkin vuoksi kätevää. Lisäksi moni-ilmeisempi kuin farkkuhame, koska alle voi laittaa fiiliksen mukaan erilaisia hameita. Suosittelen emännille ja neideille!
6. helmikuuta 2011
Nothing to wear 2
Tällainen syntyi kun yhdistettiin vanha tekele - huppari, jota ei tullut pidettyä- ja muutamia jämiä.
Tyhjästä nyhjäten sain aikaan paidan. Aion pitää kotona ja kaupassa, ihan onnistunut siis mielestäni. Tämän kun yhdistää risaisiin farkkuihin on tyyli täydellinen =).
Kankaat on vanhoja, vihreä on ompeluseurassa tehdystä Annen mekosta ylijäänyttä kangasta.Tekniikka on edellä esitelty, ja lupaan raportoida, miten pesussa käy. Ai niin, ohuimmat kankaat on kaksinkertaisina, ja tukikangasta en nyt ole käyttänyt. Värit heittää hiukan kuvassa, punainen on pinkkiä. Kevään kunniaksi.
P.S. Ensimmäinen pesu takana, 40 astetta ja 900 linkouskierrosta, eikä vaurioita! Siis tämä kokeilu jatkukoon!
Tyhjästä nyhjäten sain aikaan paidan. Aion pitää kotona ja kaupassa, ihan onnistunut siis mielestäni. Tämän kun yhdistää risaisiin farkkuihin on tyyli täydellinen =).
Kankaat on vanhoja, vihreä on ompeluseurassa tehdystä Annen mekosta ylijäänyttä kangasta.Tekniikka on edellä esitelty, ja lupaan raportoida, miten pesussa käy. Ai niin, ohuimmat kankaat on kaksinkertaisina, ja tukikangasta en nyt ole käyttänyt. Värit heittää hiukan kuvassa, punainen on pinkkiä. Kevään kunniaksi.
P.S. Ensimmäinen pesu takana, 40 astetta ja 900 linkouskierrosta, eikä vaurioita! Siis tämä kokeilu jatkukoon!
30. tammikuuta 2011
Ompeluseura!
Minulle tuli ompelijanblokki. Ei siis tilkkuilijanblokki. hehe. Sen aiheutti yksi pieni takki. Siihen piti tulla huppu. Ompelin hupun kiinni. Päätin korjata yhtä pientä yksityiskohtaa. Leikkasin hupun irti, sitten ei enää mikään onnistunutkaan. Ompelin hupun väärin, ompelin neppilistat väärin, ompelin resorit väärin. Tuntui siltä, että mitä tahansa tein, se meni väärin. Lopulta sain takin neppejä vaille valmiiksi. Ja yllätys yllätys... Nepitkin laitoin aivan väärin... Syytän väsymystä, mutta voi olla kyse ihan älyttömyydestänikin. Takissa on trikootilkkusydän koristeena, ja se onkin ainoa asia, joka onnistui. Voi olla, että takki päätyy roskiin, nyt se on telakalla, kun mietin mitä tehdä nepeille.
Ompeluinto vaihtui epätoivoksi. Muutenkin kotielo vaihteeksi otti päähän aika kovalla voimalla, vaikka lasten kanssa onkin mukava viettää aikaa. Tilanteen pelasti Annen kanssa pidetty ompeluseura. Suosittelen kaikille. Paljon kankaita, pari kuppia hyvää kahvia ja keksejä, höpötystä ja inspiraation jakamista. Jo lähti sujumaan. Toisen kanssa tekiessä ei myöskään jaksa viilata pilkkua niin ankarasti, ja korjausniksejäkin keksii paremmin kahdet aivot. Suosittelen kaikille, mieli virkistyy ja vaatekaappi uudistuu...
Onnistuin saamaan ompeluseuran aikana valmiiksi kolme (3) tunikaa. Tai trikooliivihametta. Näillä kelpaa kotona hoidella lapsia. Kaava on melkein oma, Käsityökerhon 1/2011 nuoren suunnittelijan tunikasta muokattu, mutta käytännössä jo voisi sanoa omaksi. Helmojen pituus vaihtelee, violetti on pisin, hiukan polven yläpuolelle ja muut hiukan lyhyempiä. Kankaat ovat Halppiksen palatrikoota, paitsi sininen, lahjoitus Teresalta. Ja Jaana on lahjoittanut koristenauhan siniseen mekkoon! Muut nauhat Halppiksesta ja loput koristeet rikkoutuneista kaulanauhoista.
Tunikoissa on ommeltu yläosa pussiin, kuin Linnanneitomekossa, koska trikoot olivat hiukan ohuita. Alaosa on yksinkertainen, punaisessa myös koko selkäkappale. Annen ideoima juttu tämä, selkä kun oli vaikeaa saada istuvaksi kahdesta kappaleesta tekemällä.
Koristeluidea tuli siitä, kun violetti tunika ei tuntunut "omalta", ennen kuin siihen lisäsin rusettinauhan. Sitten niitä oli lisättävä muihinkin. Glamouria kotiäidille, kiitos, kyllä nyt kelpaa poikasen puklata ylleni. Saattaa olla, että rusettivillitys on tarttunut minulle alitajuisesti täältä, kun selasin Vogueta taas... http://www.vogue.co.uk/fashion/show.aspx/full-length-photos/id,9967#/imageno/1
Ei tämä nyt ihan Voguesta Viialaan osastoon mene, mutta jotain ideaa sieltä taisi tulla, vaikka muistinkin nämä vasta omien töideni valmistuttua.
Hauskinta mekoissa on se, että ne piristävät päivää, kun muistelen hauskaa ompeluseuraa, sekä työkavereita, joilta olen saanut näitä lahjoituksia. Tunnen mahtavia ihmisiä! Kiitos siitä! Ja Ompeluseura muuten jatkuu. Kuukauden päästä viimeistään.
Ompeluinto vaihtui epätoivoksi. Muutenkin kotielo vaihteeksi otti päähän aika kovalla voimalla, vaikka lasten kanssa onkin mukava viettää aikaa. Tilanteen pelasti Annen kanssa pidetty ompeluseura. Suosittelen kaikille. Paljon kankaita, pari kuppia hyvää kahvia ja keksejä, höpötystä ja inspiraation jakamista. Jo lähti sujumaan. Toisen kanssa tekiessä ei myöskään jaksa viilata pilkkua niin ankarasti, ja korjausniksejäkin keksii paremmin kahdet aivot. Suosittelen kaikille, mieli virkistyy ja vaatekaappi uudistuu...
Onnistuin saamaan ompeluseuran aikana valmiiksi kolme (3) tunikaa. Tai trikooliivihametta. Näillä kelpaa kotona hoidella lapsia. Kaava on melkein oma, Käsityökerhon 1/2011 nuoren suunnittelijan tunikasta muokattu, mutta käytännössä jo voisi sanoa omaksi. Helmojen pituus vaihtelee, violetti on pisin, hiukan polven yläpuolelle ja muut hiukan lyhyempiä. Kankaat ovat Halppiksen palatrikoota, paitsi sininen, lahjoitus Teresalta. Ja Jaana on lahjoittanut koristenauhan siniseen mekkoon! Muut nauhat Halppiksesta ja loput koristeet rikkoutuneista kaulanauhoista.
Tunikoissa on ommeltu yläosa pussiin, kuin Linnanneitomekossa, koska trikoot olivat hiukan ohuita. Alaosa on yksinkertainen, punaisessa myös koko selkäkappale. Annen ideoima juttu tämä, selkä kun oli vaikeaa saada istuvaksi kahdesta kappaleesta tekemällä.
Koristeluidea tuli siitä, kun violetti tunika ei tuntunut "omalta", ennen kuin siihen lisäsin rusettinauhan. Sitten niitä oli lisättävä muihinkin. Glamouria kotiäidille, kiitos, kyllä nyt kelpaa poikasen puklata ylleni. Saattaa olla, että rusettivillitys on tarttunut minulle alitajuisesti täältä, kun selasin Vogueta taas... http://www.vogue.co.uk/fashion/show.aspx/full-length-photos/id,9967#/imageno/1
Ei tämä nyt ihan Voguesta Viialaan osastoon mene, mutta jotain ideaa sieltä taisi tulla, vaikka muistinkin nämä vasta omien töideni valmistuttua.
Hauskinta mekoissa on se, että ne piristävät päivää, kun muistelen hauskaa ompeluseuraa, sekä työkavereita, joilta olen saanut näitä lahjoituksia. Tunnen mahtavia ihmisiä! Kiitos siitä! Ja Ompeluseura muuten jatkuu. Kuukauden päästä viimeistään.
![]() |
| Talvimekkoja |
![]() |
| Epätoivon takki. |
14. tammikuuta 2011
Voguesta Viialaan osa 2, Star Trek-paita
Minulla on valtava kasa palatrikoita, jotka pitäisi tuhota järkevällä tavalla. Ryhdyin siis jälleen haravoimaan ideoita Voguesta. Tällä kertaa tutustuin kevään 2011 Ready to Wear kokoelmiin, mutta voi, tarjolla oli lähinnä yksivärisiä mustia ja valkoisia vaatteita, kun minulla taas on hallussani kasa kirjavia trikoita, syksyn hankintoja Halppiksesta.
Lopulta löysin tämän kuvan, ja muutkin tämän suunnittelijan, joka minulle oli aivan uusi nimi, (ihan kuin kovin monta tietäisinkään...) vaatteet. http://www.vogue.com/collections/spring-2011/prabal-gurung/runway/#/collection/runway/spring-2011/prabal-gurung/1/ Aluksi ohitin nämä Prabal Gurungin kuteet yhdellä vilkaisulla, mutta ne jäivät mieleen, koska niissä oli jotain uutta, ja tietysti väriensä vuoksi. Minulla löytyi laatikosta vaaleansinistä, punaista, oranssia ja keltaista trikookangasta. Nämä alkuperäiset ihanuudet on varmaankin neulottu, mutta päätin silti yrittää. Täällä Viialassa värikäs trikoopaita on varsin käyttökelpoinen =)! Päädyin lopulta ompelemaan oman versioni tästä mekosta vaaleansinisestä ja punaisesta, sillä ne olivat kankaistani paksuimpia, tarpeeksi paksuja paitaan. (Oranssi ja keltainen ovat ohuita, ja läpinäkyviä, joten niistä tullee yöasuja.)
Kaavaksi valitsin 1/10 Suuren Käsityölehden nuoren suunnittelijan tunikan. Muokkasin kaavaa jättämällä hihat ja kauluksen pois. Materiaalit ovat siis Halppiksen kilotrikoita ja tuo keltainen on työkaveriltani saamani pala. Kiitos Teresa!
Ja sitten alkoi varsinainen paini... Tuskan hiki kihosi otsalleni useamman kerran ommellessani tätä paitaa. Leikkasin etukappaleen monesta osasta ja kahdesta väristä. Sitten ompelin ne saumurilla yhteen. Kappaleet eivät sopineet aluksi ollenkaan toisiinsa, kuvio tuli epätasaiseksi ja jouduinkin purkamaan ja aloittamaan alusta etukappaleen yläosan tekemisen kertaalleen kokonaan. Päätin kuitenkin, että periksi ei anneta (kuten Postimies Pate toteaa tyttäreni dvd:llä) ja leikkasin ja ompelin niin pitkään, että sain paidan koottua. On ihan sattumaa, että paidasta tuli istuva ja tuo vaaleansininen poikkiraita osuu vyötärölle.
Värien vuoksi paidasta tuli Star Trek-henkinen. Tiedänpä ainakin, mitä laitan ylleni, jos joskus pääsyn Trekkiekokoukseen (vai miksi niitä kutsutaan???) Aion kuitenkin sitä käyttää ihan normaalielämässäkin, se on aika vaikuttavan näköinen =). Toivottavasti kehtaatte tulla puhumaan allekirjoittaneelle, kun hiihtelen kaupassa vastaanne. Värit eivät ihan vastaa todellisuutta, punainen esim. ei ole oranssinpunainen, vaan enemmän siniseen taittuvaa.
Kokemukseni perusteella en voi suositella trikootilkuista paidan kokoamista, se on hikistä ja erittäin haasteellista, koska neulokset ommeltaessa venyvät ja siten kappaleiden muoto helposti ommeltaessa muuttuu. Ehkä tähän on jollain joku idea, miten ommella tämä helpommalla tavalla? Toisaalta, kun lopputulos lopulta onnistui, luulen, että palaan aiheeseen vielä uudelleen. Mutta ensin ompelen jotain TODELLA helppoa.
Lopulta löysin tämän kuvan, ja muutkin tämän suunnittelijan, joka minulle oli aivan uusi nimi, (ihan kuin kovin monta tietäisinkään...) vaatteet. http://www.vogue.com/collections/spring-2011/prabal-gurung/runway/#/collection/runway/spring-2011/prabal-gurung/1/ Aluksi ohitin nämä Prabal Gurungin kuteet yhdellä vilkaisulla, mutta ne jäivät mieleen, koska niissä oli jotain uutta, ja tietysti väriensä vuoksi. Minulla löytyi laatikosta vaaleansinistä, punaista, oranssia ja keltaista trikookangasta. Nämä alkuperäiset ihanuudet on varmaankin neulottu, mutta päätin silti yrittää. Täällä Viialassa värikäs trikoopaita on varsin käyttökelpoinen =)! Päädyin lopulta ompelemaan oman versioni tästä mekosta vaaleansinisestä ja punaisesta, sillä ne olivat kankaistani paksuimpia, tarpeeksi paksuja paitaan. (Oranssi ja keltainen ovat ohuita, ja läpinäkyviä, joten niistä tullee yöasuja.)
Kaavaksi valitsin 1/10 Suuren Käsityölehden nuoren suunnittelijan tunikan. Muokkasin kaavaa jättämällä hihat ja kauluksen pois. Materiaalit ovat siis Halppiksen kilotrikoita ja tuo keltainen on työkaveriltani saamani pala. Kiitos Teresa!
Ja sitten alkoi varsinainen paini... Tuskan hiki kihosi otsalleni useamman kerran ommellessani tätä paitaa. Leikkasin etukappaleen monesta osasta ja kahdesta väristä. Sitten ompelin ne saumurilla yhteen. Kappaleet eivät sopineet aluksi ollenkaan toisiinsa, kuvio tuli epätasaiseksi ja jouduinkin purkamaan ja aloittamaan alusta etukappaleen yläosan tekemisen kertaalleen kokonaan. Päätin kuitenkin, että periksi ei anneta (kuten Postimies Pate toteaa tyttäreni dvd:llä) ja leikkasin ja ompelin niin pitkään, että sain paidan koottua. On ihan sattumaa, että paidasta tuli istuva ja tuo vaaleansininen poikkiraita osuu vyötärölle.
Värien vuoksi paidasta tuli Star Trek-henkinen. Tiedänpä ainakin, mitä laitan ylleni, jos joskus pääsyn Trekkiekokoukseen (vai miksi niitä kutsutaan???) Aion kuitenkin sitä käyttää ihan normaalielämässäkin, se on aika vaikuttavan näköinen =). Toivottavasti kehtaatte tulla puhumaan allekirjoittaneelle, kun hiihtelen kaupassa vastaanne. Värit eivät ihan vastaa todellisuutta, punainen esim. ei ole oranssinpunainen, vaan enemmän siniseen taittuvaa.
Kokemukseni perusteella en voi suositella trikootilkuista paidan kokoamista, se on hikistä ja erittäin haasteellista, koska neulokset ommeltaessa venyvät ja siten kappaleiden muoto helposti ommeltaessa muuttuu. Ehkä tähän on jollain joku idea, miten ommella tämä helpommalla tavalla? Toisaalta, kun lopputulos lopulta onnistui, luulen, että palaan aiheeseen vielä uudelleen. Mutta ensin ompelen jotain TODELLA helppoa.
8. tammikuuta 2011
Olohuppari
Yksi tämän vuoden tavoitteista on oppia ompelemaan itsellekin sellaisia vaatteita, että niitä tulee käytettyä. Tämä on vähän sellainen rajatapaus. Kankaat oli ostettu enemmänkin junioreita silmällä pitäen, mutta kun niillä on vaatetta ja minulla ei, päätin iskeä saumurini näihin. Toinen on TODELLA babyblue ja kiiltävä velour ja toinen ohutta perhostrikoota. Nyt säädin differentiaalisyötön erittäin joustaville asetuksille, ja se toimi. Myös paininjalan puristusta kevensin, sillä tällainen tekokuitupohjainen velourkangas ei ole ihan niitä helpompia ommeltavia, tahtoo ryppyyntyä ja venyä ommeltaessa. Saumat näyttävät nyt paremmilta, kuin edellisessä paidassani, säätö ja koetilkkujen ompelu kannatti - yllätys, yllätys... Ompelukin oli aika mutkatonta säätöjen jälkeen, mutta lopputulos on silti vähän njääh. Hupparista tuli kankaiden vuoksi sellainen "lapsellinen", mutta olo- ja yöhupparina varmaan ihan jees. Opin siis, että kannattaa miettiä kankaiden yhteensopivuuden lisäksi myös niiden sopivuutta käyttäjälle. No, tuleepa nuorekas olo tämä yllä, jos ei muuta!
Tyttäreni pitää kankaista, joten kai ompelen hänelle samanlaisen. =) Itselle pitäisi vielä väsätä tähän jotkut housut, niin olisi pyjama valmis. Kangas ja resorit siis ihan peruskamaa, Eurokankaan palaa. Kaava edelleen 8/08 unisexhupparista muotoiltu, nyt huppukin pääsi mukaan. Kiireinen käyttää samat kaavat moneen kertaan, aina ei jaksa etsiä ja piirtää uusia.
Kiitän tässä kuvausassistenttiani (ikää 4v), joka valitsi kuvausrekvisiitan. (Osuvaa sinänsä, tämähän on vähän sellaista barbietyyliä...) Sekä joulupukkia, joka toi uuden kamaeran, jolla kuvaaminen on entistä hauskempaa!
Tyttäreni pitää kankaista, joten kai ompelen hänelle samanlaisen. =) Itselle pitäisi vielä väsätä tähän jotkut housut, niin olisi pyjama valmis. Kangas ja resorit siis ihan peruskamaa, Eurokankaan palaa. Kaava edelleen 8/08 unisexhupparista muotoiltu, nyt huppukin pääsi mukaan. Kiireinen käyttää samat kaavat moneen kertaan, aina ei jaksa etsiä ja piirtää uusia.
Kiitän tässä kuvausassistenttiani (ikää 4v), joka valitsi kuvausrekvisiitan. (Osuvaa sinänsä, tämähän on vähän sellaista barbietyyliä...) Sekä joulupukkia, joka toi uuden kamaeran, jolla kuvaaminen on entistä hauskempaa!
6. tammikuuta 2011
Saumuriharjoituksia
Pitkän harkinnan jälkeen ostin saumurin. Pitkän harjoittelun jälkeen sain siihen langatkin, ja tikin toimimaan. Nyt onkin sitten opeteltu ompelemaan uudella koneella. Ihan yksinkertaista se ei ole ollut näin alkuun. Mutta niistä ongelmista myöhemmin. Tässä pari julkaisukelpoista harjoitelmaa.
Ensin ompelin tyttärelle Mikki Hiiri paidan kaavalla dalmatialaiskankaasta paidan. Tykkään tästä kaavasta, sillä se on reilu collegepaita ja lämmin. Kun lastenkin paidat ovat pitkän aikaa olleet linjoiltaan niukkoja, näyttää vaihteeksi vähän reilumpi paita mukavalta päällä. Ompelin käyttäjän pyynnöstä myös hatun, jonka hän itse suunnitteli. Hatussa piti olla nelikulmaiset korvat, ihan kivat niistä tulikin. Kangas on vanha pala, velouria luulisin, ellei jo luokitella ihan turkikseksi. Laatu on loistava, olen aiemmin ommellut samasta kankaasta takin ja housut, ne kestivät pesusta toiseen. Ommellessakaan ei tämän kanssa ilmennyt ongelmia. Pinkki resori on Eurokankaasta.
Itselleni ompelin Suuren Käsityölehden 8/08 numeron unisexhupparin kaavoista muokkaamalla collegepaidan. Paidasta halusin sellaisen nuoruuteni collegen, jossa on iso kaula-aukko, leveyttä ja melko kapea resori vyötäröllä. Peittää sopivasti ja on rento pitää päällä. Kangas on ikivanha pala collegea. Tällä kertaa ompelin paidan nurinpäin, kankaan nurja puoli päälle, koska kangas ei valitettavasti ole ihan parasta laadultaan, neulospuoli oli nypyillä jo ennen ensimmäistäkään pesua! Nurjan pehmeä nukka näytti ulospäin paremmalta. Kankaan laatu näkyy myös käytössä, paita venyy jo ensi hetkistä alkaen. Ei ennusta pitkää käyttöikää, mutta tulipa harjoiteltua saumurin käyttöä. Saattaa olla, että parempi syventyminen saumurin differentiaalisyöttöominaisuuksiin (ym. ominaisuuksiin) voisi vähentää venymistä. Toisaalta sauman kohta ei aaltoillut ommeltaessa, vaan vaate vain venyy päällä. No, aina ei voi voittaa palakaupoilla. Resorit on halppiksesta ostettuja ja tilkkukoristeet leikattu vanhasta Ruotsista ostetusta kankaasta.
Haaveena on jatkaa collegeompelua ja tilkkukoristelua. Pari ideaa on jo... Ai niin. Ompelu muuten ON niin paljon helpompaa tuolla saumurilla, että osto kannatti, vaikka kukkaroa kirpaisikin.
Ensin ompelin tyttärelle Mikki Hiiri paidan kaavalla dalmatialaiskankaasta paidan. Tykkään tästä kaavasta, sillä se on reilu collegepaita ja lämmin. Kun lastenkin paidat ovat pitkän aikaa olleet linjoiltaan niukkoja, näyttää vaihteeksi vähän reilumpi paita mukavalta päällä. Ompelin käyttäjän pyynnöstä myös hatun, jonka hän itse suunnitteli. Hatussa piti olla nelikulmaiset korvat, ihan kivat niistä tulikin. Kangas on vanha pala, velouria luulisin, ellei jo luokitella ihan turkikseksi. Laatu on loistava, olen aiemmin ommellut samasta kankaasta takin ja housut, ne kestivät pesusta toiseen. Ommellessakaan ei tämän kanssa ilmennyt ongelmia. Pinkki resori on Eurokankaasta.
Itselleni ompelin Suuren Käsityölehden 8/08 numeron unisexhupparin kaavoista muokkaamalla collegepaidan. Paidasta halusin sellaisen nuoruuteni collegen, jossa on iso kaula-aukko, leveyttä ja melko kapea resori vyötäröllä. Peittää sopivasti ja on rento pitää päällä. Kangas on ikivanha pala collegea. Tällä kertaa ompelin paidan nurinpäin, kankaan nurja puoli päälle, koska kangas ei valitettavasti ole ihan parasta laadultaan, neulospuoli oli nypyillä jo ennen ensimmäistäkään pesua! Nurjan pehmeä nukka näytti ulospäin paremmalta. Kankaan laatu näkyy myös käytössä, paita venyy jo ensi hetkistä alkaen. Ei ennusta pitkää käyttöikää, mutta tulipa harjoiteltua saumurin käyttöä. Saattaa olla, että parempi syventyminen saumurin differentiaalisyöttöominaisuuksiin (ym. ominaisuuksiin) voisi vähentää venymistä. Toisaalta sauman kohta ei aaltoillut ommeltaessa, vaan vaate vain venyy päällä. No, aina ei voi voittaa palakaupoilla. Resorit on halppiksesta ostettuja ja tilkkukoristeet leikattu vanhasta Ruotsista ostetusta kankaasta.
Haaveena on jatkaa collegeompelua ja tilkkukoristelua. Pari ideaa on jo... Ai niin. Ompelu muuten ON niin paljon helpompaa tuolla saumurilla, että osto kannatti, vaikka kukkaroa kirpaisikin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











