Ompeluseura!

Minulle tuli ompelijanblokki. Ei siis tilkkuilijanblokki. hehe. Sen aiheutti yksi pieni takki. Siihen piti tulla huppu. Ompelin hupun kiinni. Päätin korjata yhtä pientä yksityiskohtaa. Leikkasin hupun irti, sitten ei enää mikään onnistunutkaan. Ompelin hupun väärin, ompelin neppilistat väärin, ompelin resorit väärin. Tuntui siltä, että mitä tahansa tein, se meni väärin. Lopulta sain takin neppejä vaille valmiiksi. Ja yllätys yllätys... Nepitkin laitoin aivan väärin... Syytän väsymystä, mutta voi olla kyse ihan älyttömyydestänikin. Takissa on trikootilkkusydän koristeena, ja se onkin ainoa asia, joka onnistui. Voi olla, että takki päätyy roskiin, nyt se on telakalla, kun mietin mitä tehdä nepeille.

Ompeluinto vaihtui epätoivoksi. Muutenkin kotielo vaihteeksi otti päähän aika kovalla voimalla, vaikka lasten kanssa onkin mukava viettää aikaa. Tilanteen pelasti Annen kanssa pidetty ompeluseura. Suosittelen kaikille. Paljon kankaita, pari kuppia hyvää kahvia ja keksejä, höpötystä ja inspiraation jakamista. Jo lähti sujumaan. Toisen kanssa tekiessä ei myöskään jaksa viilata pilkkua niin ankarasti, ja korjausniksejäkin keksii paremmin kahdet aivot. Suosittelen kaikille, mieli virkistyy ja vaatekaappi uudistuu...

Onnistuin saamaan ompeluseuran aikana valmiiksi kolme (3) tunikaa. Tai trikooliivihametta. Näillä kelpaa kotona hoidella lapsia. Kaava on melkein oma, Käsityökerhon 1/2011 nuoren suunnittelijan tunikasta muokattu, mutta käytännössä jo voisi sanoa omaksi. Helmojen pituus vaihtelee, violetti on pisin, hiukan polven yläpuolelle ja muut hiukan lyhyempiä. Kankaat ovat Halppiksen palatrikoota, paitsi sininen, lahjoitus Teresalta. Ja Jaana on lahjoittanut koristenauhan siniseen mekkoon! Muut nauhat Halppiksesta ja loput koristeet rikkoutuneista kaulanauhoista.

Tunikoissa on ommeltu yläosa pussiin, kuin Linnanneitomekossa, koska trikoot olivat hiukan ohuita. Alaosa on yksinkertainen, punaisessa myös koko selkäkappale. Annen ideoima juttu tämä, selkä kun oli vaikeaa saada istuvaksi kahdesta kappaleesta tekemällä.

Koristeluidea tuli siitä, kun violetti tunika ei tuntunut "omalta", ennen kuin siihen lisäsin rusettinauhan. Sitten niitä oli lisättävä muihinkin. Glamouria kotiäidille, kiitos, kyllä nyt kelpaa poikasen puklata ylleni. Saattaa olla, että rusettivillitys on tarttunut minulle alitajuisesti täältä, kun selasin Vogueta taas... http://www.vogue.co.uk/fashion/show.aspx/full-length-photos/id,9967#/imageno/1
Ei tämä nyt ihan Voguesta Viialaan osastoon mene, mutta jotain ideaa sieltä taisi tulla, vaikka muistinkin nämä vasta omien töideni valmistuttua.

Hauskinta mekoissa on se, että ne piristävät päivää, kun muistelen hauskaa ompeluseuraa, sekä työkavereita, joilta olen saanut näitä lahjoituksia. Tunnen mahtavia ihmisiä! Kiitos siitä! Ja Ompeluseura muuten jatkuu. Kuukauden päästä viimeistään.




Talvimekkoja

Epätoivon takki.