20. lokakuuta 2013

Terveisiä parvekkeelta

Huvikummun Susannan Lasikuistin syksystä Inspiroiduin parvekepostaukseen. Nappasin häneltä lampaantalja- ja villasukkaideat ja tässä kuvaa tämänpäiväisiltä parvekekahveilta. Toivon, että et pahastu, Susanna! Plagiointi on imartelun vilpittömin muoto. Ja ideasi olivat niin kivoja, että näin ne päätin meillä toteuttaa...







Kuvassa näkyvät turkoosit tuolit ovat sarjaa "pitäisi heittää pois, mutta sydän ei anna myöten." Ne vain paranevat vanhetessaan. Ja niissä on juuri sopiva istuinkorkeus.


Turkoosit lasilyhdyt ja koristekaalin kori ovat löytöjä kierrätyshuoneestamme. Kiitos tuntemattomalle lahjoittajalle...


Lunta on jo hiukan maassa.





Katsokaa taustalla näkyvää ruohon ja lehtien värimaailmaa!


Syysloman päättymisen kunniaksi koristelin toisen kahvikupilliseni komeaksi. Lomamme oli ihana kotiloma, kiireetön, täynnä "erinomaisia vieraita" (kuopus totesi näin!). Kiitos vieraillemme! Pian nähdään taas!

Ihanista sukulaisista saavat nauttia myös varpaani. Tätini on kutonut minulle synttärilahjaksi näin kauniit ja lämpimät sukat:


Kyllä kelpaa minun parvekkeella syyskahveja nauttia. Ja blogata samalla teille! :)

16. lokakuuta 2013

Vieterileluja

Meillä asuu useampikin vieterilelu. Ne ovat kaikki uusiopainoksia. Tampereella näitä saa nykyään ostaa monista museokaupoista.


Museokeskus Vapriikista on ostettu tämä paloauto...


... ja pikkuinen hiiri, jonka vieteri vuosien saatossa meni leikeissä epäkuntoon. Se ei haittaa, siinä on renkaat ja sillä voi ajaa, totesi kuopus.


Robotti, jonka pyörästä lähtee korviariipivä (tai ihana, riippuu keneltä kysyy) kilinä.


...ja toinen robotti. Tämä on äiti-robotti, pyöräilevä on isi-robotti. Äiti on täynnä ydinenergiaa! (Olisipa moinen virtalähde
minullakin..)


Ja viimeisenä Teriskaruselli. "Tätä katsellessa voit itsekin tuntea lentäväsi", lupaa mukana tullut käyttöohje. Karusellissa pyörivät Teriksen lisäksi Teristyttö, Streaky-kissa ja Krypto-koira.



Nämä lelut ovat olleet lasten suosikkeja. Ja meille aikuisille silmänilo. Nykylelut eivät pärjää näille kauneusvertailussa. Vai löytyyköhän jonkun hyllyä koristamasta Bratz-nukke ja Salama-auto 50 vuoden kuluttua? Ehkä. Millähän lapset silloin leikkivät?



- Posted using BlogPress from my iPhone

14. lokakuuta 2013

Hurjat kummitukset














Nämä kummitukset huhuilevat ikkunallamme. Ne on tehty Facebookin askarteluryhmästä napattua ohjetta muokaten.
Rakensin kummitusten "muotin" vessapaperirullasta ja sanomalehdestä. Tein sanomalehdestä pallon, jonka asettelin vessapaperirullan päälle kummituksen pääksi. Lopuksi päällystin muotin foliolla, jotta se kestäisi paremmin. Foliosta voi myös muotoilla halutessaan käsiä tai nenää kummituksille.
Sideharson leikkasin puolen metrin pätkiksi ja kastelin tärkissä, joka oli tehty liuottamalla 2dl sokeria yhteen desilitraan vettä. Kostea sideharso aseteltiin muotin päälle kuivumaan ja annettiin kuivaa kahden päivän ajan. Asettelussa kannattaa huomioida, että "helmat" jäävät tarpeeksi leveiksi, jotta kummitus pysyy pystyssä kuivuttuaan.
Sitten vain odoteltiin kuivumista. Kuivumisen jälkeen muotin saattoi irrottaa harson sisältä ja tuloksena oli itsestään seisova kummitus! Silmät ja suut on joko leikattu mustasta kankaasta tai piirretty mustalla permanenttitussilla. Kummitushifistelijä ostaa vielä pienen lampun (joka ei saa olla kuumenevat laatua!j ja laittaa sen valaisemaan kummitusta sisältä päin.... Huhuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu......

12. lokakuuta 2013

Eteinen

Tervetuloa eteiseemme! Sen sisustamiseen on käytetty hyvin vähän rahaa. Kierrätys ja kirppistely ovat tyylin salaisuus.



Naulakkomme löytyi tänne muutettuamme toisesta vaatehuoneesta. (Kyllä, niitä ON kaksi!) Molemmissa vaatehuoneissa oli samanlainen, alkuperäinen naulakko todella hyvässä kunnossa. Koska ne olivat säilyneet valolta suojattuina ikkunattomassa huoneissa, oli niiden pintakin kuin uusi. Taustalla näkyvä tuoli on kierrätyshuoneestamme löydetty ja Ikean kankaalla päällystetty. Sen istuin on hiukan rikki, mutta tuoli on niin kaunis, että tuli meille odottelemaan korjausta.



Perintöpeilin alle suunniteltu säilytyskokonaisuus muuten on toiminut erinomaisesti! Ei ole tarvinnut ryntäillä silmälaseja etsien ympäriinsä aamuisin. Siinä ovat hyllyssä aina nököttäneet.


Henkarit Tori.fi:stä... Laatikot ovat erinäisten ostosten pakkausbokseja, joiden poisheittäminen tuntuu hullulta, kun ne selvästi on suunniteltu kestämään. Niistä on siten tullut säilytyslaatikoita.


Pandahattu on tuliainen tyttärelle Kiinasta. Itseänikin houkuttaisi talvipakkasilla vetää se syvälle otsalle. Tuisku jäisi varmasti toiseksi.

Eteiseemme on pieni, eikä anna mahdollisuutta kehittää esimerkiksi kenkämaniaa. Tarvittavat tavarat kuitenkin mahtuvat, siitä pitää huolen naulakon lisänä toimivat Billy-kaapit, Ikeasta, totta kai. Tarkkanäköinen bongaa pienen osan yhdestä ovesta ylimmässä kuvassa!


11. lokakuuta 2013

Syksy sisustaa

Tai oikeastaan ulkoistaa...









Tänä syksynä on saanut todella ihailla väriloistoa. Aivan ikkunoidemme takana luonto hehkuu ennen talviuneen taipumistaan. Värien loisto olohuoneen ja makuuhuoneen ikkunoista on kuin suuri maalaus. Vuodenaikojen vaihtelu näkyy ikkunoistamme lumoavalla tavalla.



Hennon vaaleasta vihreästä aina väkevään keltaiseen ja oranssiin asti luonto hellii meitä väreillään aivan ikkunan takana.

Kerrostaloamme ympäröi puistoalue, ja toivon niin olevan jatkossakin.

Talomme on jo aika vanha. Kun sitä rakennettiin, oli alueemme vielä kaupungin keskustasta katsottuna toivottoman kaukana keskellä peltoja, eikä taloja siksi tarvinnut rakentaa tiukkaan. Lähistölle äskettäin rakennetut uudistalot puolestaan on tupattu toisiinsa kiinni, niin että parvekkeelta voi lähestulkoon ojentaa vastapäisen talon asukkaalle sokeria aamukahviin. Pihaa ei juuri ole, ja vahvasti epäilen, ettei ikkunoista avaudu yhtä huikeaa luonnonnäytelmää kuin meillä. Vaikka en kaipaa suuria neliöitä sisälle, on talon ympärillä oltava tilaa.

Ihminen tarvitsee horisontin, jota katsoa. Maiseman, jossa olla.

6. lokakuuta 2013

Messuilla

Messupäivä oli mukava kokemus koko perheelle. Tungosta ei ollut niin paljon kuin etukäteen aavistelin, ja lapsille oli oma alue, jossa touhuta messuilun käydessä tylsäksi. Mikä parasta, alueella oli mahdollisuus kuperkeikkailuun ja voimisteluun!

Sisustuspuolelta ei tällä kertaa tullut ostettua mitään. Taidepuolelta ostimme koko perheelle pinssit:









Miehen pinssi on musta vinyylilevy, joka oleilee mustan nahkatakin rintapielessä. En nyt kuvannut tähän. Ensimmäisestä kuvasta käy ilmi pinssien tekijä. Hänellä oli myös hurmaavia käyntikortteja, niitäkin tuossa ensimmäisessä kuvassa.



TuplaKuplia olikin sitten kokonainen käytävällinen...

Heli Pukki myi taideteoksiaan ja kirjojaan messuilla myös. Ostin hänen kirjansa ja haluan jakaa siitä kaksi runoa. Kirjan nimi on Tuulenratsastaja.





Mukavinta oli huomata, että lapset nauttivat meidän aikuisten lailla taulujen ja keräilyesineiden katselusta. Tutkimme yhdessä monenlaisia maalauksia ja patsaita ja selvitimme, miten grafiikan vedoksia tehdään. Saimme myös osallistua yhden teoksen tekemiseen:



Teoksessa muisteltiin paikkoja, joita ei enää ole.
Toivottavasti lapsilleni jää näistä kokemuksista itämään ajatus taiteen suuresta merkityksestä elämälle ja ihmisille.


- Posted using BlogPress from my iPad

Location:Tampere,Suomi

Uusi ohjelma

Taisteltuani aikani DraftCraftin kanssa päätin kokeilla BlogPressiä.
Ainakin linkitys onnistuu. Tänään menemme nimittäin koko perheen voimin tänne

Kolmet ihanat messut yhdessä paikassa.... Apua. Kuka tulisi pitämään kukkaronnyörit kiinni? :) (mieheni ehkä...)

- Posted using BlogPress from my iPad

5. lokakuuta 2013

Kauneutta

Viimeisetkin esineet ovat nyt paikoillaan. Lampuksi valitsimme E27, jossa johtoa on 4 metriä.
Koska makuuhuoneeseen tarvittiin pieni kirjahylly, hankimme String pocket-hyllyn, joka on kaunis ja sopiva pieneen tilaan. String-hyllyt suunniteltiin aikanaan Bonnierin kirjahyllykilpailuun jo vuonna 1949. Klassikko on edelleen modernin näköinen.


Hyllyllä oleviin tavaroihin liittyy kaikkiin mukavia muistoja.
Kuvissa ovat lapsemme rannalla viime kesänä.
Hyllystä seinään piirtyvä varjokin on mielenkiintoinen.


On mukavaa voida laittaa kotiaan ja rakentaa sinne tiloja, joissa viihtyy. Raskaan työpäivän jälkeen on mukava vetäytyä tilaan, jossa kokonaisuus on omasta mielestä onnistunut ja esineet kauniita. Tässä huoneessahan ei oikastaan minkään pitäisi toimia. Pienessä tilassa on monta väriä, isoja kuvioita ja tilaan nähden liian suuri sänky. Makuuhuoneeksi värivalikoimakin on aika räikeä. Ja silti se on minusta onnistunut kokonaisuus.

2. lokakuuta 2013

Keskeneräistä...

Keskeneräistä ei pidä näyttää hulluille, eikä herroille, sanoo vanha kansa. Ja äitini. <3 Mutta kurkatkaa nyt kuitenkin.... Tällainen on makuuhuoneemme tänään, ja se saa minut hymyilemään.... :) puuttuu vielä valaisin ja hylly. Postia odotellessa.
Kauniita unia kaikille....