24. kesäkuuta 2014

Barcelonassa, osa 3

Guellin puistossa kävimme myös. Paikka oli lastenkin mielestä jännittävä, kuin satulinna pylväskujineen, mosaiikkeineen ja sadunomaisine taloineen.





Mikäli haluaa tutustua Gaudin taloihin sisältä päin, joutuu jonottamaan. Lasten kanssa emme jonoon menneet.

Jonotuksen voi Barcelonassa välttää moniin paikkoihin ostamalla liput netistä ennakkoon tai vaihtoehtoisesti vilauttamalla Barcelonakorttia. Netistä ostetuissa lipuista on muuten usein määritelty tarkka aika, jolloin nettilipulla pääsee ovesta sisään. Järkevä idea, näin nettilippuportille ei muodostu ruuhkaa, eikä pitkiä jonoja, jolloin lasten kanssa matkustaakin pääsee nauttimaan nähtävyyksistä. Ja onhan aikuisellekin tylsää seistä lomallaan jonossa jos toisessakin.

Sama "aikalippu"-systeemi toimi myös Guellin puiston patsasalueelle mentäessä. Lippua kassalta ostettaessa ilmoitettiin, koska lipulla pääsee portista sisään. Odotellessamme katselimme huimia näköaloja.



















Vaikuttavat olivat kyllä maisemat puistostakin katsottuna!
























Kerrotaan, että jollei Gaudi olisi osannut kädestä pitäen näyttää rakennusmiehille, kuinka hänen suunnitelmansa toteutetaan olisivat ne varmaankin jääneet tekemättä kokonaan. Lahjakkaana ihmisenä hän kuitenkin pystyi suunnittelemisen lisäksi myös neuvomaan, miten visiot toteutetaan.

20. kesäkuuta 2014

Barcelonassa, osa 2

Miro-museo Barcelonassa oli lomallamme jo toinen pysyttävän kaunis kokemus.






Rakennus on suunniteltu juuri näitä taideteoksia varten Montjuicin kukkulalle, jonne vie kaapelivaunu tai metrojuna. Museosta on uskomattoman hieno näkymä yli Barcelonan, kohti vuoria. Jos ostaa Barcelona-kortin, museoon pääsee sisään kortilla ja jonon ohi. Tosin nyt kesäkuun alussa mitään suurta jonoa ei museoon ollut. Paikalla oli vain joitakin turistiryhmiä ja koululaisia. Tätä kohdetta suosittelen ehdottomasti Barcelonassa käyville. Museon kauneudesta mieli virkistyi pidemmäksi aikaa.






Terassilla oli upeita patsaita. Niissä näkyy Miro'n surrealismia, kubismia ja dadaa yhdistelevä, omintakeinen ja tunnistettava tyyli, jossa värit ovat kirkkaita ja puhtaita.





Miro'n elämään mahtuivat molemmat maailmansodat, Espanjan sisällissota ja Francon aika. Miro vastusti Francoa ja halusi taiteellaankin kapinoida tämän sortoa vastaan.






Raskaista kokemuksista olisi voinut syntyä synkkää taidetta, mutta Miro kapinoi erilaisuudellaan. Ehkä puhtaat, iloiset väritkin olivat kapinaa aikojen synkkyyttä vastaan?





Miro'n taiteen leikkisyys innosti lapsetkin tutustumaan siihen lähemmin. :)

19. kesäkuuta 2014

Barcelonassa, osa 1

Lähdimme koko perhe reissuun Barcelonaan, kiitos Hullujen Päivien lentohintojen. Majoituksen hankimme netistä, ja voin suositella Hostemplo Barcelonaa. Huoneisto oli kerrankin juuri sitä, mitä kuvissa luvattiin, sijainti mahtava lapsiperheelle ja vastaanottotiskin takaa löytyy muuten yksi suomalainenkin, Kirsi, jonka tapasimme viimeisenä lomapäivänämme.





Yövyimme Sagrada Familian alueella ja ikkunastammekin näkyi tämä Gaudin mestariteos, joka keskeneräisyydessään puhutteli. Kun kirkon näki ensi kertaa, oli kokemus voimakas: Sagrada Familiaa katsoessa ymmärtää konkreettisesti, että kauneus ei synny täydellisyydestä tai valmiudesta. Kauneus on jo tässä prosessissa, jonka lopputuloksen voi nähdä mielessään. Ei ole väliä sillä, onko se valmis. Pääasia, että se on olemassa, että sitä sitkeästi rakennetaan edelleen, vaikka työt aloitettiin jo 1882. Samaa ajattelutapaa päätin Gaudin suunnittelemaa kirkkoa katsoessani yrittää soveltaa elämääni. Minulla on elämässäni monta "rakennusprojektia" menossa. Tärkeämpää, kuin saada ne kaikki nopeasti valmiiksi, on rakentaa huolella kaunista, siihen suuntaan, minkä näkee tärkeäksi ja hyväksi, eikä tehdä kompromisseja vain kiireen vuoksi.