Näytetään tekstit, joissa on tunniste velour. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste velour. Näytä kaikki tekstit

3. syyskuuta 2011

Ei saa olla epäreilu!

Jos pikkuveli saa kolmet uudet housut, tarvitsee isosiskokin jotain uutta. Siispä edelleen tuon mustan velourin kimppuun...


Kaavat edelleen Ottobre 4/2011. Housuissa on jujuna rypytys lahkeiden alaosassa. Ei parhaimmillaan tässä kuvassa. Paitaan applikoin perhosen. Koska tytär pitää bligblingistä ja pinkistä, niitä tuli mukaan. Perhoseen kirjaillut helmet muuten ovat hääpukumyymälästä saaduista tilkuista irrotettuja. Ihan ilmaistavaraa siis! Ja hienoja.

2. syyskuuta 2011

Eikä kahta ilman kolmatta!

Tässäpä vielä applikointi-innostuksen seurauksia. RuttuNutun Annika on tehnyt ihania hirviöpaitoja pojilleen, ja halusin itsekin kokeilla. Ei tullut vielä ihan niin hienoa, mutta ihan hauskat pöksyt tästä syntyi. Hirviöhousujen kanssa voinee pitää vaikka sellaista Lindexistä ostettua Hirviöbodya, jollainen pojalla jo onkin...

Niin, tätä hirviötä muuten ei tarvitse pelätä. Sitä itseäänkin näyttää hirviöily jännittävän niin, että on vallan perhosia mahassa...

8. tammikuuta 2011

Olohuppari

Yksi tämän vuoden tavoitteista on oppia ompelemaan itsellekin sellaisia vaatteita, että niitä tulee käytettyä. Tämä on vähän sellainen rajatapaus. Kankaat oli ostettu enemmänkin junioreita silmällä pitäen, mutta kun niillä on vaatetta ja minulla ei, päätin iskeä saumurini näihin. Toinen on TODELLA babyblue ja kiiltävä velour ja toinen ohutta perhostrikoota. Nyt säädin differentiaalisyötön erittäin joustaville asetuksille, ja se toimi. Myös paininjalan puristusta kevensin, sillä tällainen tekokuitupohjainen velourkangas ei ole ihan niitä helpompia ommeltavia, tahtoo ryppyyntyä ja venyä ommeltaessa. Saumat näyttävät nyt paremmilta, kuin edellisessä paidassani, säätö ja koetilkkujen ompelu kannatti - yllätys, yllätys... Ompelukin oli aika mutkatonta säätöjen jälkeen, mutta lopputulos on silti vähän njääh. Hupparista tuli kankaiden vuoksi sellainen "lapsellinen", mutta olo- ja yöhupparina varmaan ihan jees. Opin siis, että kannattaa miettiä kankaiden yhteensopivuuden lisäksi myös niiden sopivuutta käyttäjälle. No, tuleepa nuorekas olo tämä yllä, jos ei muuta!

Tyttäreni pitää kankaista, joten kai ompelen hänelle samanlaisen. =) Itselle pitäisi vielä väsätä tähän jotkut housut, niin olisi pyjama valmis. Kangas ja resorit siis ihan peruskamaa, Eurokankaan palaa. Kaava edelleen 8/08 unisexhupparista muotoiltu, nyt huppukin pääsi mukaan. Kiireinen käyttää samat kaavat moneen kertaan, aina ei jaksa etsiä ja piirtää uusia.

Kiitän tässä kuvausassistenttiani (ikää 4v), joka valitsi kuvausrekvisiitan. (Osuvaa sinänsä, tämähän on vähän sellaista barbietyyliä...) Sekä joulupukkia, joka toi uuden kamaeran, jolla kuvaaminen on entistä hauskempaa!

1. syyskuuta 2010

Pikapipa

Lupasin ommella kaverini pojalle pipan autovelourista. Koska mitään kaavaa ei ole, piti ensin harjoitella tuolla lähimmällä pikkupäällä. Ompelin ihan "omasta päästä" keksityllä kaavalla tyttärelle pipan. (tuleepas nyt pääasiaa) Aika reiluhan tuo on, mutta hainkin hiukan sellaista merirosvopipon mallia, joka mielestäni onnistui ihan kivasti. Päälinen on Tukholman matkalta Tygverketistä mukaan tarttunutta velouria ja vuori kilotrikoota. Kun vielä tuon reunan voi kääntää, tuli pipasta syystuulia vastaan lämmin.

Piposta voi havaintona sanoa, että arvioni siitä, että paksumpaa ainesta on helpompi ommella, pitää paikkansa. Velour oli aika ihanaa työstää. Nyt osaa sitten vähän valikoida omalle osaamiselleen sopivan vahvoja trikoita ym. joustavia kankaita. Pipa oli myös tosi helppo tehdä. Suosittelen lämpimästi pipailua kaikille. Itsellekin voisi jotain keksiä. Kunhan kodinhoitohuone saadaan remontin tieltä siistiksi alkaa varsinainen ompelu.. .Paitsi, että ai niin. Meillehän pitäis syntyä joku vauvakin. =)
Autotyttö

Vruum vruum!