30. tammikuuta 2011

Ompeluseura!

Minulle tuli ompelijanblokki. Ei siis tilkkuilijanblokki. hehe. Sen aiheutti yksi pieni takki. Siihen piti tulla huppu. Ompelin hupun kiinni. Päätin korjata yhtä pientä yksityiskohtaa. Leikkasin hupun irti, sitten ei enää mikään onnistunutkaan. Ompelin hupun väärin, ompelin neppilistat väärin, ompelin resorit väärin. Tuntui siltä, että mitä tahansa tein, se meni väärin. Lopulta sain takin neppejä vaille valmiiksi. Ja yllätys yllätys... Nepitkin laitoin aivan väärin... Syytän väsymystä, mutta voi olla kyse ihan älyttömyydestänikin. Takissa on trikootilkkusydän koristeena, ja se onkin ainoa asia, joka onnistui. Voi olla, että takki päätyy roskiin, nyt se on telakalla, kun mietin mitä tehdä nepeille.

Ompeluinto vaihtui epätoivoksi. Muutenkin kotielo vaihteeksi otti päähän aika kovalla voimalla, vaikka lasten kanssa onkin mukava viettää aikaa. Tilanteen pelasti Annen kanssa pidetty ompeluseura. Suosittelen kaikille. Paljon kankaita, pari kuppia hyvää kahvia ja keksejä, höpötystä ja inspiraation jakamista. Jo lähti sujumaan. Toisen kanssa tekiessä ei myöskään jaksa viilata pilkkua niin ankarasti, ja korjausniksejäkin keksii paremmin kahdet aivot. Suosittelen kaikille, mieli virkistyy ja vaatekaappi uudistuu...

Onnistuin saamaan ompeluseuran aikana valmiiksi kolme (3) tunikaa. Tai trikooliivihametta. Näillä kelpaa kotona hoidella lapsia. Kaava on melkein oma, Käsityökerhon 1/2011 nuoren suunnittelijan tunikasta muokattu, mutta käytännössä jo voisi sanoa omaksi. Helmojen pituus vaihtelee, violetti on pisin, hiukan polven yläpuolelle ja muut hiukan lyhyempiä. Kankaat ovat Halppiksen palatrikoota, paitsi sininen, lahjoitus Teresalta. Ja Jaana on lahjoittanut koristenauhan siniseen mekkoon! Muut nauhat Halppiksesta ja loput koristeet rikkoutuneista kaulanauhoista.

Tunikoissa on ommeltu yläosa pussiin, kuin Linnanneitomekossa, koska trikoot olivat hiukan ohuita. Alaosa on yksinkertainen, punaisessa myös koko selkäkappale. Annen ideoima juttu tämä, selkä kun oli vaikeaa saada istuvaksi kahdesta kappaleesta tekemällä.

Koristeluidea tuli siitä, kun violetti tunika ei tuntunut "omalta", ennen kuin siihen lisäsin rusettinauhan. Sitten niitä oli lisättävä muihinkin. Glamouria kotiäidille, kiitos, kyllä nyt kelpaa poikasen puklata ylleni. Saattaa olla, että rusettivillitys on tarttunut minulle alitajuisesti täältä, kun selasin Vogueta taas... http://www.vogue.co.uk/fashion/show.aspx/full-length-photos/id,9967#/imageno/1
Ei tämä nyt ihan Voguesta Viialaan osastoon mene, mutta jotain ideaa sieltä taisi tulla, vaikka muistinkin nämä vasta omien töideni valmistuttua.

Hauskinta mekoissa on se, että ne piristävät päivää, kun muistelen hauskaa ompeluseuraa, sekä työkavereita, joilta olen saanut näitä lahjoituksia. Tunnen mahtavia ihmisiä! Kiitos siitä! Ja Ompeluseura muuten jatkuu. Kuukauden päästä viimeistään.



Talvimekkoja


Epätoivon takki.

23. tammikuuta 2011

Trikootilkkuilua

Tällä kertaa en ole saanut mitään valmista aikaan. Ryhdyin kuitenkin tuumasta toimeen trikootilkkuilun kanssa, ja ajattelin laittaa pienen väliraportin, jos joku muukin olisi aiheesta kiinnostunut.

Aloitin siis silppuamalla ne ylijäämät, joita minulla on noista edellisistä vaatteista. Leikkasin kolmioita ja nelikulmioita parhaani mukaan ja yhdistelin. Tärkeintä oli, että langansuunnat olisivat suoraan ja tilkuissa suurinpiirtein samaan suuntaan. Sitten yhdistin palat saumurilla. Tässäpä kuvareportaasi aihesta:

Ompelen palat yhteen saumurilla, vaikka se ei tunnetusti ole "sallittua" tilkkuilussa. Haluan tällä kuitenkin varmistaa, että palaset pysyvät yhdessä myös käytössä ja pesuissa. Jos siis haluan kolmionmuotoisen palasen, tulee se leikata punaisen tilkun malliseksi. Ommeltaessa yhteen saumuri leikkaa tilkun oikeaan muotoon

Tässä ommeltu tilkku. Kuvaajan paksupäisyyden vuoksi tässä ei nyt ole ne äskeiset tilkut, vaan kuten huomaatte värit ovat toisin päin, mutta tilkut ovat olleet saman malliset ennen ompelua. Jos haluaa, voi toinenkin tilkku tietysti olla kolmionmallinen, mutta minulla se nyt on tuollainen epämääräinen nelikulmio. (Siis punainen)

Sauma takaa...

Sitten vain lisätään tilkkuja yhteen...

...Kunnes saadaan haluttu koko tilkkutyöhön. Tässä kuva nurjalta. Kuvaajan (eli bloggaajan) paksupäisyyden vuoksi ei ole saatavilla kuvaa oikealta puolelta... Tästä on EHKÄ tulossa hupparin hupun vuori, jos onnistun sen saamaan valmiiksi. Saumanvarat kannattaa höyryttää kunnolla, jotta ne eivät "kiemurtele" työn alla. Lopuksi laitoin tähän vielä kangaspohjaista tukikangasta tukemaan työtä. Ei tullut liian paksua, vaikka voisi luulla. Toinen vaihtoehto olisi tietysti laittaa tukikangas jokaisen tilkun taakse erikseen, mikä olisi työlästä, mutta jälki olisi todella hyvä.

16. tammikuuta 2011

Nothing to wear

En sitten malttanut... Jossain vaiheessa olen hurahtanut tilkkuihin, ja nyt kun keksin, miten tilkkuilua voisi yhdistää trikoo-ompeluun, niin pitihän sitä jatkaa ja harjotella lisää. Syntyi paita tyttärelle, edelleen sillä Mikki-hiiren kaavalla, mutta nyt aika romanttiseen sävyyn.

Tilkkuilussa minua viehättää ajatus materiaalin loppuun käyttämisestä. En millään hennoisi heittää pieniäkään kangaspaloja roskiin, kankaat kun kuitenkin on ostettu uutena, ja tuntuu luonnonvarojen ym. tuhlaukselta heittää täysin uutta kamaa roskakoriin. Niinpä käytin nyt pieniä vanhoista töistä jäljelle jääneitä palasia kootakseni paidan, ja vaikka taidoissani on vielä hiomista, olen silti tyytyväinen tulokseen, tästä voi kehittyä. Esimerkiksi tuossa vyötärön resori hieman aaltoilee, ja voisi siis olla varmaan lyhyempi, mutta luotan siihen, että ompelemalla oppii, enkä nyt käy purkamaan ja purkamaan ja purkamaan... Kyllä tuo paita käytössä menee. Kankaat ovat Eurokankaan palaa vuodelta 1 ja 2 sekä lahjoitus työkaveriltan. Tackar dig igen, Teresa!

Ompelin paidan saumurilla ja tarvittavin osin ompelukoneella. Esim kädentien resorit eivät taipuneet saumuriini, jossa ei ole vapaavartta. Leikatessa katsoin mahdollisimman tarkasti, että kaikki palaset ovat lankasuoraan, jotta tilkut eivät kiskoisi jokainen eri suuntaan. Trikoossa lankasuoran näkeekin aika helposti "silmukkaketjuista". Vaaleanpunainen kangas on jälleen nurinpäin, koska sen oikea puoli on nyppyinen.


Paidan selkäpuoli
 Kehittelin päässäni tuosta tilkkuilusta jo ihan konseptin. Vaatemalliston, jonka nimi olisi Nothing to wear =). Vaatteet koottaisiin pienistä tilkuista. (nyhjättäisiin tyhjästä = siis nothing:ista, siksi siis nimi, tajusiko kukaan? No joo, vähän ehkä kaukaa haettua... =)) Vaatteiden lisäksi voisi tehdä tuollaisia kuvassa olevia laukkuja (vanhempaa tuotantoa) ym. Ihan viimeiset riekaleet käytettäisiin tilkkumaalauksen pohjaksi, maalauksilla koristeltaisiin lisää laukkuja, paitoja tms. Olisi mahtavaa pystyä hyödyntämään materiaalit mahdollisimman tarkkaan. Mitäpä luulette, onnistuisiko?
P.S. Paita on nyt pesty ensimmäisen kerran, normi nelikymppinen ja linkoustakin 900 kierrosta. Hyvin kesti pesua, ts. saumat eivät alkaneet aaltoilla pesun jälkeen! Collegekankaalla siis onnistuu mainiosti tämä tilkkuilu.

14. tammikuuta 2011

Voguesta Viialaan osa 2, Star Trek-paita

Minulla on valtava kasa palatrikoita, jotka pitäisi tuhota järkevällä tavalla. Ryhdyin siis jälleen haravoimaan ideoita Voguesta. Tällä kertaa tutustuin kevään 2011 Ready to Wear kokoelmiin, mutta voi, tarjolla oli lähinnä yksivärisiä mustia ja valkoisia vaatteita, kun minulla taas on hallussani kasa kirjavia trikoita, syksyn hankintoja Halppiksesta.

Lopulta löysin tämän kuvan, ja muutkin tämän suunnittelijan, joka minulle oli aivan uusi nimi, (ihan kuin kovin monta tietäisinkään...) vaatteet. http://www.vogue.com/collections/spring-2011/prabal-gurung/runway/#/collection/runway/spring-2011/prabal-gurung/1/ Aluksi ohitin nämä Prabal Gurungin kuteet yhdellä vilkaisulla, mutta ne jäivät mieleen, koska niissä oli jotain uutta, ja tietysti väriensä vuoksi. Minulla löytyi laatikosta vaaleansinistä, punaista, oranssia ja keltaista trikookangasta. Nämä alkuperäiset ihanuudet on varmaankin neulottu, mutta päätin silti yrittää. Täällä Viialassa värikäs trikoopaita on varsin käyttökelpoinen =)! Päädyin lopulta ompelemaan oman versioni tästä mekosta vaaleansinisestä ja punaisesta, sillä ne olivat kankaistani paksuimpia, tarpeeksi paksuja paitaan. (Oranssi ja keltainen ovat ohuita, ja läpinäkyviä, joten niistä tullee yöasuja.)

Kaavaksi valitsin 1/10 Suuren Käsityölehden nuoren suunnittelijan tunikan. Muokkasin kaavaa jättämällä hihat ja kauluksen pois. Materiaalit ovat siis Halppiksen kilotrikoita ja tuo keltainen on työkaveriltani saamani pala. Kiitos Teresa!

Ja sitten alkoi varsinainen paini... Tuskan hiki kihosi otsalleni useamman kerran ommellessani tätä paitaa. Leikkasin etukappaleen monesta osasta ja kahdesta väristä. Sitten ompelin ne saumurilla yhteen. Kappaleet eivät sopineet aluksi ollenkaan toisiinsa, kuvio tuli epätasaiseksi ja jouduinkin purkamaan ja aloittamaan alusta etukappaleen yläosan tekemisen kertaalleen kokonaan. Päätin kuitenkin, että periksi ei anneta (kuten Postimies Pate toteaa tyttäreni dvd:llä) ja leikkasin ja ompelin niin pitkään, että sain paidan koottua. On ihan sattumaa, että paidasta tuli istuva ja tuo vaaleansininen poikkiraita osuu vyötärölle.

Värien vuoksi paidasta tuli Star Trek-henkinen. Tiedänpä ainakin, mitä laitan ylleni, jos joskus pääsyn Trekkiekokoukseen (vai miksi niitä kutsutaan???) Aion kuitenkin sitä käyttää ihan normaalielämässäkin, se on aika vaikuttavan näköinen =). Toivottavasti kehtaatte tulla puhumaan allekirjoittaneelle, kun hiihtelen kaupassa vastaanne. Värit eivät ihan vastaa todellisuutta, punainen esim. ei ole oranssinpunainen, vaan enemmän siniseen taittuvaa.

Kokemukseni perusteella en voi suositella trikootilkuista paidan kokoamista, se on hikistä ja erittäin haasteellista, koska neulokset ommeltaessa venyvät ja siten kappaleiden muoto helposti ommeltaessa muuttuu. Ehkä tähän on jollain joku idea, miten ommella tämä helpommalla tavalla? Toisaalta, kun lopputulos lopulta onnistui, luulen, että palaan aiheeseen vielä uudelleen. Mutta ensin ompelen jotain TODELLA helppoa.

10. tammikuuta 2011

Voguesta Viialaan osa 1, liivi

Uuden vuoden kunniaksi ajattelin aloittaa jotain uutta blogissani: Tervetuloa Voguesta Viialaan-osioon, jossa kotiäiti seikkailee muotiraamatun nettisivuilla ja etsii inspiraatiota ompeluksiinsa. Ajatuksena on kopioida jokin idea, ei siis kokonaisia vaatekappaleita, ja soveltaa niitä vaatteiksi, ihan arkikäyttöön. Toinen kriteeri on, että asun pitäisi mielellään syntyä halvalla, ja niistä kankaista, joita jo omistan. Hätätapauksessa tästä voidaan kuitenkin joustaa.

Tässäpä ensimmäinen inspiraatiokuva:
http://www.vogue.com/vogue-daily/article/five-days-five-looks-one-girl-filipa-fino/#/gallery/five-days-filipa-fino/2 

Liivi asusteena tuo jälleen takaumia nuoruudestani, kuten nuo aiemmat colleget, joten nostalgian hengessä päädyin tähän. Toinen syy oli tuo napitus. Omistan melkoisen nappikokoelman, jonka ostin kerran Viialan kirppikseltä, kun joku möi minigrippusseissa parin euron hintaan "Nappeja askarteluun". Ostin heti pari pussia, sillä nappeja ei voi olla koskaan liikaa. (Myös pikkuapulaiseni on useamman kerran tutkinut pitkään ja hartaasti nappikokoelmaani! Ja äiti saa tehdä rauhassa omia hommiaan...)

Kaava liiviin on vuodelta 90! Suuri käsityökerho nro 8 pursuaa erilaisia liivikaavoja, tämä on "naisen liivi", kaava nro 10. Kaavoista saan kiittää ex-naapuriani, joka muuttaessaan lahjoitti minulle suuren kasan käsityötarvikkeita, mm. kokoelmat käsityökerhoja vuosilta 89-91. Kankaatkin ovat kierrätettyjä, päällyskangas lahjoitus anopiltani, joka on aiemmin ommellut enemmänkin, mutta muutettuaan lahjoitti minulle kasan kankaita. Ja vuori puolestaan... vanhaa olohuoneen verhoa! Näillä eväillä syntyi sitten oma versioni liivistä.

Työssä kannattaa olla tarkkana heti alusta lähtien. Kohdistusmerkit kaavoihin kannattaa merkata huolella, samoin leikkaukseen kannattaa käyttää hetki enemmän aikaa. Muistan nimittäin nuoruudestani, kuinka sanoinkuvaamattoman tympivää oli, kun valmiin liivin puolikkaat olivat selvästi eri muotoiset tai kokoiset.
Muuten ompelussa ei ollut ihmeempää, ja tällä kertaa käytin ompelukonetta, kun saumurissa oli vaaleat langat, eikä ollut siihen tummia vaihtaa. Lopputulokseen olen tyytyväinen, tulee käyttöön varmaan jopa kodin ulkopuolella. Että kyllä sitä voi ideoita joskus löytää sieltä, mistä niitä ei uskoisi löytävänsä.

8. tammikuuta 2011

Olohuppari

Yksi tämän vuoden tavoitteista on oppia ompelemaan itsellekin sellaisia vaatteita, että niitä tulee käytettyä. Tämä on vähän sellainen rajatapaus. Kankaat oli ostettu enemmänkin junioreita silmällä pitäen, mutta kun niillä on vaatetta ja minulla ei, päätin iskeä saumurini näihin. Toinen on TODELLA babyblue ja kiiltävä velour ja toinen ohutta perhostrikoota. Nyt säädin differentiaalisyötön erittäin joustaville asetuksille, ja se toimi. Myös paininjalan puristusta kevensin, sillä tällainen tekokuitupohjainen velourkangas ei ole ihan niitä helpompia ommeltavia, tahtoo ryppyyntyä ja venyä ommeltaessa. Saumat näyttävät nyt paremmilta, kuin edellisessä paidassani, säätö ja koetilkkujen ompelu kannatti - yllätys, yllätys... Ompelukin oli aika mutkatonta säätöjen jälkeen, mutta lopputulos on silti vähän njääh. Hupparista tuli kankaiden vuoksi sellainen "lapsellinen", mutta olo- ja yöhupparina varmaan ihan jees. Opin siis, että kannattaa miettiä kankaiden yhteensopivuuden lisäksi myös niiden sopivuutta käyttäjälle. No, tuleepa nuorekas olo tämä yllä, jos ei muuta!

Tyttäreni pitää kankaista, joten kai ompelen hänelle samanlaisen. =) Itselle pitäisi vielä väsätä tähän jotkut housut, niin olisi pyjama valmis. Kangas ja resorit siis ihan peruskamaa, Eurokankaan palaa. Kaava edelleen 8/08 unisexhupparista muotoiltu, nyt huppukin pääsi mukaan. Kiireinen käyttää samat kaavat moneen kertaan, aina ei jaksa etsiä ja piirtää uusia.

Kiitän tässä kuvausassistenttiani (ikää 4v), joka valitsi kuvausrekvisiitan. (Osuvaa sinänsä, tämähän on vähän sellaista barbietyyliä...) Sekä joulupukkia, joka toi uuden kamaeran, jolla kuvaaminen on entistä hauskempaa!

6. tammikuuta 2011

Saumuriharjoituksia

Pitkän harkinnan jälkeen ostin saumurin. Pitkän harjoittelun jälkeen sain siihen langatkin, ja tikin toimimaan. Nyt onkin sitten opeteltu ompelemaan uudella koneella. Ihan yksinkertaista se ei ole ollut näin alkuun. Mutta niistä ongelmista myöhemmin. Tässä pari julkaisukelpoista harjoitelmaa.

Ensin ompelin tyttärelle Mikki Hiiri paidan kaavalla dalmatialaiskankaasta paidan. Tykkään tästä kaavasta, sillä se on reilu collegepaita ja lämmin. Kun lastenkin paidat ovat pitkän aikaa olleet linjoiltaan niukkoja, näyttää vaihteeksi vähän reilumpi paita mukavalta päällä. Ompelin käyttäjän pyynnöstä myös hatun, jonka hän itse suunnitteli. Hatussa piti olla nelikulmaiset korvat, ihan kivat niistä tulikin. Kangas on vanha pala, velouria luulisin, ellei jo luokitella ihan turkikseksi. Laatu on loistava, olen aiemmin ommellut samasta kankaasta takin ja housut, ne kestivät pesusta toiseen. Ommellessakaan ei tämän kanssa ilmennyt ongelmia. Pinkki resori on Eurokankaasta.

Itselleni ompelin Suuren Käsityölehden 8/08 numeron unisexhupparin kaavoista muokkaamalla collegepaidan. Paidasta halusin sellaisen nuoruuteni collegen, jossa on iso kaula-aukko, leveyttä ja melko kapea resori vyötäröllä. Peittää sopivasti ja on rento pitää päällä. Kangas on ikivanha pala collegea. Tällä kertaa ompelin paidan nurinpäin, kankaan nurja puoli päälle, koska kangas ei valitettavasti ole ihan parasta laadultaan, neulospuoli oli nypyillä jo ennen ensimmäistäkään pesua! Nurjan pehmeä nukka näytti ulospäin paremmalta. Kankaan laatu näkyy myös käytössä, paita venyy jo ensi hetkistä alkaen. Ei ennusta pitkää käyttöikää, mutta tulipa harjoiteltua saumurin käyttöä. Saattaa olla, että parempi syventyminen saumurin differentiaalisyöttöominaisuuksiin (ym. ominaisuuksiin) voisi vähentää venymistä. Toisaalta sauman kohta ei aaltoillut ommeltaessa, vaan vaate vain venyy päällä. No, aina ei voi voittaa palakaupoilla. Resorit on halppiksesta ostettuja ja tilkkukoristeet leikattu vanhasta Ruotsista ostetusta kankaasta.

Haaveena on jatkaa collegeompelua ja tilkkukoristelua. Pari ideaa on jo... Ai niin. Ompelu muuten ON niin paljon helpompaa tuolla saumurilla, että osto kannatti, vaikka kukkaroa kirpaisikin.