30. marraskuuta 2010

Linnanneidon mekko

Ristiäisiä varten piti isosiskollekin saada vähän parempaa ylle, ja niin syntyi Linnanneitomekko. Ohje on Juju nimisestä lastenvaatekirjasta, jossa kerrotaan, kuinka kierrättäen voi tehdä kivoja lastenvaatteita. Tämä mekko tosin ei syntynyt kierrätysmateriaalista, vaan Rosmariini-kaupan alelaarista löytyneestä kangaspakan pätkästä. Kangas ei kuulemma ole pellavaa, vaikka sen ominaisuudet ja tuntu siihen viittaavatkin. Puuvillaksi kuitenkin sanottiin. Väri on tyttären lempiväri, ja koska mekkoon toivottiin vielä jotain kimallustakin, ompelin siihen "timanteista" kootun sydämen. Sydän oli myynnissä samaisessa Rosmariinissa nauhakoristeen nimellä. Laitoin sen nyt kuitenkin tähän vähän niinkuin koruksi.

Mekko on helppo ommella. Yläosa koostuu neljästä samanlaisesta kappaleesta, jotka ommellaan pussiin, ja johon helma sitten kiinnitetään. Helma on n. 50 cm korkea suorakaitale, jonka ennen ompelua laskostin ja harsin. Helmaan meni kangasta kaksi leveyttä, eli kolmisen metriä. Mekko siis soveltuu oivallisesti tanssimiseen, helma hulmuaa pyörähdellessä hienosti. Kaavat ja todella hyvät ja selkeät ompeluohjeet löytyvät tuosta Juju-kirjasta. Kirjan ovat kirjoittaneet Mari Savio ja Kati Raipio, se on WSOY:n kustantama ja ilmestynyt vuonna 2007. Kirjassa on paljon kivoja ohjeita, tosin suurimmaksi osaksi tytöille sopivia.

Tyttären mielestä mekko oli kiva, ja siinä oli hyvä myös leikkiä vauhdikkaampiakin leikkejä, kuten esimerkiksi viidakkoseikkailua tai apinan takaa-ajoa. Näitäkin oli linnanneitomme ehtinyt kokeilla ristiäisvieraiden kanssa. Ei siis ihan nössöt juhlat! Eikä ihan nössö linnanneito!