Näytetään tekstit, joissa on tunniste kierrätys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kierrätys. Näytä kaikki tekstit

2. elokuuta 2013

Kierrätysaarteita!

Taloyhtiössämme toimii kierrätyshuone. Paikka jonne voi viedä turhat tavaransa toisten löydettäviksi. Periaate on, että jokainen saa ottaa sen, mitä toinen ei enää tarvitse. Minun on pitänyt postata aiheesta jo jonkun aikaa, mutta tänään siihen on aivan erityisen hyvä syy!
Joku oli jättänyt 14 ihanaa lautasta huoneeseen! Heti ne nähdessäni kuvittelin, miltä ne näyttäisivät muumimukien kaverina kahvipöydässä. 

Pieni musta koristelu sopii minusta muumien ääriviivapiirrostyyliin kuin nakutettu. 

Niinpä nämä Tsekkoslovakialaiset aarteet muuttivat meille odottamaan kahvikekkereitä!
Ja kakkua! 
Sitä pitänee nyt leipoa pikimmiten!
Hmmm... Muumipoliisi syynää, kuka on jättänyt nuo pikkuruiset lautasta kiertävät jäljet.


Lipastoja ja sohvapöytä

Kerroinkin jo, että muutimme kaupunkiin vuosi sitten. Nykyinen kotimme on 79 neliöä valoisaa tilaa. Kun näin asuntomme ensimmäisen kerran, tiesin tulleeni kotiin. Kun sitten asunto myytiin ennen kuin ehdimme kaupantekoon, ajattelin edessä olevan pitkän odotuksen, ennen kuin samasta taloyhtiöstä löytyisi koti perheellemme. Mutta ihmeitä tapahtuu. Jostain syystä kauppa peruuntui, ja tällä kertaa olimme valmiina! Pääsimme kuin pääsimmekin unelmiemme kotiin.

Meillä on ihmeelliset 5 huonetta. Kun kerron neliöiden ja huoneiden lukumäärän tuttavillemme, näen usein kohonneita kulmakarvoja ja kuulen ihmettelyä. Monet perheet ovat juuri vaihtaneet kaupunkiasuntonsa suurempaan omakotitaloon. "Mihin kaikki tavarat mahtuvat?", meiltä kysytään.
No vaikkapa tänne!
Löysimme nämä lipastot uuteen kotiimme Tori.fi:stä. Ne olivat jonkun perintönä saamat, hiukan jo rapistuneet. Mutta kun näin ne, en voinut niitä vastustaa. Ja niihin mahtuu paljon tavaroita. Mitoiltaan ne ovat kotiimme täydelliset. Ehkä siksi, että ne ovat aikanaan asuneet jonkun toisen perheen kanssa pitkään tällä samalla alueella kuin me nyt. Kunnes ne sitten muuttivat autotalliin odottamaan meitä. Kunnostutimme lipastot Huonekaluentisöinti Anne Tanskasella. Niistä tuli vielä paljon hienommat kuin uskalsimme odottaakaan. 
Pienemmällä lipastolla näyttää minusta olevan kasvot: sen ilme on hiukan paheksuva. Se ei taida olla ihan tyytyväinen uuteen rooliinsa TV-tasona. Ehkä sillä on aiemmin ollut hienompiakin virkoja: pöytähopeiden säilytyslipastona. Tai vaikkapa liinavaatekaappina.
Sarjaan kuului vielä sohvapöytäkin. Katsokaapa, kuinka ohuet jalat kannattavat paksua pöytälevyä. Hentojen jalkojen taakka ei kuitenkaan ole aivan niin raskas kuin luulisi: pöytälevy ei ole umpipuuta vaan kätkee sisäänsä jatkopalan. 
Aamuisen Puu Fu Tom-ohjelman aikana äiti saa harrastaa valokuvausta. 
<3Pienet varpaat ylttävät juuri ja juuri sohvalta pöydän kannelle. <3





10. helmikuuta 2011

Ystävänpäiväksi kierrätettyä

Tämä ei ole ompelua, mutta laitan tähän kuvan ystävänpäivän kierrätyksestämme. Kortit piti saada postiin, eikä niitä ollut tullut ostettua, joten tyttären kanssa maalasimme sormiväreillä pakkauspahville sydämiä ym. ja sitten leikattiin pahvi sopivan kokoisiksi paloiksi ja liimattiin värikartongille. Kuvassa on meille itsellemme jäänyt pala tuosta maalatusta pahvista. Siinä on sydämiä, joilla on tonttulakit päässä...

Kuoriakaan ei ollut, joten kierrätin vanhasta kuvalehdestä sivuja. Idea on jo vanha, en edes muista mistä sen olen kuullut, mutta taas se säväytti. Tuli hauskoja kuoria. PostiPatea ilahduttaakseni liimasin osoitetta ja postimerkkiä varten valkoista paperia (sekin meille tulleista kirjekuorista kierrätettyä... ). Erottuvat näin paremmin.