2. elokuuta 2013

Lipastoja ja sohvapöytä

Kerroinkin jo, että muutimme kaupunkiin vuosi sitten. Nykyinen kotimme on 79 neliöä valoisaa tilaa. Kun näin asuntomme ensimmäisen kerran, tiesin tulleeni kotiin. Kun sitten asunto myytiin ennen kuin ehdimme kaupantekoon, ajattelin edessä olevan pitkän odotuksen, ennen kuin samasta taloyhtiöstä löytyisi koti perheellemme. Mutta ihmeitä tapahtuu. Jostain syystä kauppa peruuntui, ja tällä kertaa olimme valmiina! Pääsimme kuin pääsimmekin unelmiemme kotiin.

Meillä on ihmeelliset 5 huonetta. Kun kerron neliöiden ja huoneiden lukumäärän tuttavillemme, näen usein kohonneita kulmakarvoja ja kuulen ihmettelyä. Monet perheet ovat juuri vaihtaneet kaupunkiasuntonsa suurempaan omakotitaloon. "Mihin kaikki tavarat mahtuvat?", meiltä kysytään.
No vaikkapa tänne!
Löysimme nämä lipastot uuteen kotiimme Tori.fi:stä. Ne olivat jonkun perintönä saamat, hiukan jo rapistuneet. Mutta kun näin ne, en voinut niitä vastustaa. Ja niihin mahtuu paljon tavaroita. Mitoiltaan ne ovat kotiimme täydelliset. Ehkä siksi, että ne ovat aikanaan asuneet jonkun toisen perheen kanssa pitkään tällä samalla alueella kuin me nyt. Kunnes ne sitten muuttivat autotalliin odottamaan meitä. Kunnostutimme lipastot Huonekaluentisöinti Anne Tanskasella. Niistä tuli vielä paljon hienommat kuin uskalsimme odottaakaan. 
Pienemmällä lipastolla näyttää minusta olevan kasvot: sen ilme on hiukan paheksuva. Se ei taida olla ihan tyytyväinen uuteen rooliinsa TV-tasona. Ehkä sillä on aiemmin ollut hienompiakin virkoja: pöytähopeiden säilytyslipastona. Tai vaikkapa liinavaatekaappina.
Sarjaan kuului vielä sohvapöytäkin. Katsokaapa, kuinka ohuet jalat kannattavat paksua pöytälevyä. Hentojen jalkojen taakka ei kuitenkaan ole aivan niin raskas kuin luulisi: pöytälevy ei ole umpipuuta vaan kätkee sisäänsä jatkopalan. 
Aamuisen Puu Fu Tom-ohjelman aikana äiti saa harrastaa valokuvausta. 
<3Pienet varpaat ylttävät juuri ja juuri sohvalta pöydän kannelle. <3





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti