Samu ja Pertsa

Pertsa oli minulle tuttu hiihtoterminä, vaikka sukset ovatkin olleet jonkin aikaa naulassa. Tai hukassa. Mutta onneksi pertsaa voi ommellakin.

Päivän pertsa perusvaatteet ovat tässä. Sukellusvenepaita ja toiset kuperkeikkahousut, joissa piti olla polvipaikat. Säärisuojat niistä paremminkin tuli, mutta eipä se haittaa. Suojaus on tarpeen sääressäkin.

Tässä polvi housujen käyttäjän näkökulmasta.

Ja tässä käyttäjän itsensä tekemä sarjakuva aiheesta. Siinä nyt jotain jysähtää. Sääreen tai polveen. Ei haittaa. Mamman tekemät housut suojaa.

Pertsan kaveriksi yksi Samu. Eihän minun pitänyt, ja silmien kohdalla meinasinkin taas luovuttaa, kun ne näyttivät niin kauheilta alkuun, mutta kun pieni mies oli pyytänyt Samua, niin ei äiti heti kehdannut luovuttaa. Ihan kiva siitä lopulta tuli. Ohjeeni applikaatioihin siis on, että alku voi näyttää kummalliselta, vaikka lopputulos onkin ihan käyttövaatetta. (Pätee elämässä yleisemminkin... Kummallinen alku ei välttämättä ole pahasta.) En edes purkanut mitään, ompelin vain sitkeästi reunoja niin kauan, että ne alkoivat näyttää paremmilta. Kaavaa käytin taas muodon hakemiseen, ja sitä suosittelen lämpimästi. Näpertäminen oli kovaa, mutta lopputulos palkitsi.

Lähikuva on armoton ja paljastaa taas tikin epätasaisuuden. Itse paidassa se ei minusta niin ota silmään. Samulla on muuten kaulahuivi, jonka voi laittaa ihan oikeasti solmuun. Ja vaikka uittaa soppalautasella. Ehkä hiukan epäkäytännöllinen, mutta se nyt on näitä minun kotkotuksiani taas.

Työt alkavat maanantaina. Ompelukone on pakattu kaappiin. Yritän kuitenkin löytää säännöllisesti aikaa ompelulle. Ompeleminen onnellistuttaa.