1. syyskuuta 2010

Pikapipa

Lupasin ommella kaverini pojalle pipan autovelourista. Koska mitään kaavaa ei ole, piti ensin harjoitella tuolla lähimmällä pikkupäällä. Ompelin ihan "omasta päästä" keksityllä kaavalla tyttärelle pipan. (tuleepas nyt pääasiaa) Aika reiluhan tuo on, mutta hainkin hiukan sellaista merirosvopipon mallia, joka mielestäni onnistui ihan kivasti. Päälinen on Tukholman matkalta Tygverketistä mukaan tarttunutta velouria ja vuori kilotrikoota. Kun vielä tuon reunan voi kääntää, tuli pipasta syystuulia vastaan lämmin.

Piposta voi havaintona sanoa, että arvioni siitä, että paksumpaa ainesta on helpompi ommella, pitää paikkansa. Velour oli aika ihanaa työstää. Nyt osaa sitten vähän valikoida omalle osaamiselleen sopivan vahvoja trikoita ym. joustavia kankaita. Pipa oli myös tosi helppo tehdä. Suosittelen lämpimästi pipailua kaikille. Itsellekin voisi jotain keksiä. Kunhan kodinhoitohuone saadaan remontin tieltä siistiksi alkaa varsinainen ompelu.. .Paitsi, että ai niin. Meillehän pitäis syntyä joku vauvakin. =)
Autotyttö

Vruum vruum!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti