Maanantain metkut

Jo kesällä reissusta palattuamme lupasin kummipojalle ommella Eemelihousut. No, ne valmistuivat nyt, ja toisaalta ehkä hyvään aikaan: Nuori herra on juuri opettelemassa kävelemään, ja näissä housuissa voi sitten metkuilla äidin ja isän riemuksi. Taskujakin on niin, että niihin voi laittaa kaikenlaista yllättävää piiloon.

Kankaat ovat Tukholman Tygverketistä. Tuosta vaaleasta farkusta olen ommellut yhdet farkut vauvalle ja nyt toiset, ja pahasti näyttää siltä, että saan vielä tyttärellekin yhdet tehtyä... Eläköön säästöleikkaus, jonka käsityönopettaja aikanaan opetti.

Aluksi aioin tehdä housut jollain vielä yksinkertaisemmalla kaavalla, mutta kun näin tämän Suuren käsityölehden 4/2008 kaavan, päätin yrittää vähän haasteellisempaa. Taskujen kanssa menikin hetki miettiessä, mutta opinpa jotain uutta taas. Aiemmista töistä viisastuneena merkitsin kaikki mahdolliset merkit kankaalle, ja ne auttoivat kyllä tiukassa paikassa. Halkio on valesellainen, ja oli varsin helppo tehdä, joten niitä tulee nyt ehkä harrastettua enemmänkin. Oikeat halkiot vetoketjuineen pienillä on vielä hankalia, joten tämä riittääkin toistaiseksi, onneksi. Kaavaa muokkailin siten, että jätin taskuja pois, kun, niitä oli jo minun mieleeni liikaa. En myöskään ommellut kierrättäen kahta kangasta kuten mallissa, vaan tein vain yhdestä, tuli mielestäni levollisemman näköiset housut.

Joten: Terve vaan, kummipoika lähetämme housut kestotestiin luoksesi piakkoin!

Eemeli ja Nilkku-Lotta