Erään kerran kirpparilla luuhatessani kuulin teinitytön haaveilevan Kaapista. Hän kertoi äidilleen haluavansa sen, ja äitikin vaikutti pitävän Kaapista. Sitten kuulin tytön suunnittelevan kaapin tuunaamista. "Ostetaan se, niin sahaan nuo yläosan koristelistat irti."
Juoksin kassalle. Vaikka Kaappi olikin liian kallis minulle, ostin sen. En voinut kuvitellakaan kenenkään kajoavan Kaaåin olemukseen. Pilaavan sitä. Jos sitä ei pystynyt hyväksymään sellaisenaan, ei ollut Kaapin arvoinen!
Kaappi on asunut kanssani viidessä eri kodissa. Siitä luopuminen ei ole tullut mieleenikään. Olen edelleen tyytyväinen hankintaani. En edes muista uhranneeni kovin paljoa Kaapin vuoksi. Ehkä jokunen vaate tai olut jäi aikanaan Kaapin vuoksi ostamatta. Kaurapuurokuurille en kuitenkaan ostokseni takia joutunut. Kaappi on luotettava huonekaluystäväni, joka lempeästi seurailee muun sisustuksen ajoittaista vaihtumista. Se tietää jäävänsä luokseni. Tietää, etten voisi luopua siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti