Ikuisuusprojekti nro 1

Joskus nuorempana harmitti, kun ei tullut kaikesta heti valmista. Ikääntyminen on lisännyt hermoja (tai vähentänyt hermoratoja) niin, että nyt malttaa jo vähän odotellakin työn valmistumista. Tämä peitto on yksi ikuisuusprojekti, täytti jo vuoden. Lanka on Katia cotton comfortia, jonka ostin aikanaan Ilsen lankamyymälästä. Nyt peitto on puolivalmis, ja lanka uhkaa loppua. Samaista lankaa en tiedä mistä saisin, mutta luulisin, että paikallisesta Miitasta voisi löytää jotain apua lankapulmaani.

Ihastuin aikanaan Katiassa juuri väreihin, mutta tässä kuvassa ne ovat kyllä vähän vääristyneet. Keltainen ja sininen näyttävät Ruotsinlipulta, vaikka niiden sävyissä on luonnossa enemmän luonnetta. Tuo yksityiskohtakuva on ehkä hiukan tarkempi noissa sävyissä.

Peitosta ei onneksi ole tulossa mitään parisängynpeittoa, vaan tyttären päiväpeitto. Pitänee virkata koukku kuumana, ettei käy niin, että tytön ja sängyn koon kasvaessa myös äidin urakka venyy ja paukkuu.

Isoäidinneliö, tosin kuudella värillä

Muutama neliö puuttuu vielä.