Ruska ei ole minua aiemmin juuri säväyttänyt. Astiana. Mutta kesällä kerran näin pärekorillisen Ruskaa kirpparin eteisessä. Siinä se pölyttyi, useamman kerran kävelin minäkin sen ohi kirpparireissuillani. Aloin kiinnostua: miksi se ei kiinnosta ketään.
Tartuttuani kuppiin huomasin sen kauneuden ensimmäistä kertaa. Ruska on Arabian myydyin kahvikuppi. Siksi se varmaan tuntuu arkiselta. Tylsältä. Tunkkaiselta. Liian tutulta. Mutta kun sitä tarkemmin tutkii se on kaunis...
Se on kuin puun runko. Jokainen astia on samanlaisuudestaan huolimatta erilainen.
Se on käytännöllinen. Se kestää pakkasen, mikroaallot, pesukoneen. Se ei ole kepeä ja herkkä kuin posliinikupit, se on jämäkkä arkikaveri. jolle Ulla Procopé on antanut silmää hivelevän muodon. Sen väri sopii hienosti suosimiini puhtaisiin, kirkkaisiin väreihin.
Siksipä puhalsin tänään pölyt muutamasta kirppiksellä odottaneesta kupista ja aloitin keräilyn!
Pian on uuden kahvihetken aika...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti