Maija Isola näki asiat toisin. Kaivoon sattumalta pudotettu ämpäri olisi useimmille meistä vain ärsyttävä vahinko. Isola jäi kuitenkin katsomaan ämpärin veteen muodostamia renkaita ja loi niistä meille jotain iätöntä. Kaivon.
En pysty enää muistamaan, mistä tämä ajatus sai alkunsa. Viime syksynä se kuitenkin toteutui. Marssin Marimekon myymälään ja ilmoitin haluavani punaista "Kaivoa" verhoiksi. Myyjätär kyseli mittoja ja leikkasi kankaan. Kun sitten kerroin vielä tahtovani, että kangas halkaistaan kahteen osaan, myyjätär alkoi selvästi epäröidä.
Vasta kysyttyään vanhemmalta myyjältä apua, hän uskalsi leikata kankaan kahtia pakan taitteen kohdalta. Leikatessaan kangasta molemmat myyjät nyökyttelivät: "Voihan sitä varmaan noinkin tehdä..."
Mietin mielessäni, mitä Maija Isola mahtaisi ajatella kuosinsa "väärinkäytöstä". Ehkä hän olisi harmissaan. Ehkä hän kokisi visionsa tuhotun. Tai ehkä hänestä olisi hauskaa, että joku näkee hänen "Kaivossaan" jotain muuta, uutta.
Minua omat verhoni muistuttavat graafisen humoristisella tavalla 80- ja 90-luvun muhkeista verhokapoista. Teatterien esiripuista. Ja niistä verhoista, joita lapsena piirtelin prinsessalinnojen ikkunoihin.
Toivon, että Maijakin pitäisi näistä.
Ihana verhoidea, tykkään kovasti :)
VastaaPoistaKiitos, Susanna! Alunperin tämän piti olla punaisen värinsä vuoksi enemmänkin joulu/talviverho, mutta siinä se on vieläkin... :)
VastaaPoistaTäällähän on vaikka mitä ihanaa! :) Tosi hyvä idea laittaa Kaivo tuollalailla. En ole juurikaan pitänyt Kaivosta aikaisemmin, mutta sait minut näkemään sen uudella tavalla! :)Jään ehdottomasti lukijaksi ja tulen toistekin! Saa tulla kurkkaamaan myös minun blogiani osoitteessa http://suppiksen.blogspot.fi :)
VastaaPoistaKiitos, Suppis. Kävinkin jo ja jäin lukemaan myös. :) Mitähän sitä ihminen tekisikään ilman tätä blogimaailmaa? :)
VastaaPoista