Jotkut tavarat säilyvät muutosta toiseen. Niistä ei henno luopua, vaikka niille ei muuton hetkellä olekaan tiedossa paikkaa uudesta kodista. Kun pitäisi painaa jo valmiiksi laaditun myynti-ilmoituksen "tallenna"-nappia, sormet kieltäytyvät tottelemasta. Järki huokaa syvään ja luovuttaa sydämen tieltä. Olkoon. Kai ne jonnekin mahtuvat.
Meillä nämä hyllyt on pitänyt myydä jo ainakin kolme kertaa. Ne ovat kuitenkin säilyneet mukana elämänvaiheesta toiseen, keräten kolhuja ja ikää, toimien erilaisissa tehtävissä, aivan kuten omistajansakin.
Aikanaan ne tarttuivat mukaan jonkun huonekaluliikkeen loppuunnmyynnistä, jonka ohi sattumalta kuljimme. Sunnuntaikävelymme päätteeksi ajoimme taksilla kotiin neljää hyllyä rikkaampana.
Se johtunee kaarevasta muodosta ja saumattomuudesta. Siitä, että niitä voi pinota, pitää pysty- ja vaakasuorassa, yksinään tai yhdessä. Niistä ei vain voi luopua. Ne ovat olleet ainakin yöpöytinä, tv-tasona, työhuoneen hyllyinä, lasten huoneissa...
Mutta kun vuosi sitten muutimme paritalosta paljon pienempään kerrostaloasuntoon, ne joutuivat kellariin varastoon.
Taas oli puhetta niiden myymisestä. Turhaan ne vievät varastotilaa. Kunnes muistin ne tarvitessani pikkuista kirjahyllyä sohvan viereen. Sellaista, josta voi napata sohvalla lojuessaan jonkun vanhan ystävän luettavaksi kahvikupin tai viinilasin seurassa. Kellari sai jäädä, ja hyllyt tulivat jälleen kotiimme. Nyt ihan paraatipaikalle olohuoneeseen. Ja aina kun joku vieraistamme kehuu hienoja hyllyjämme, sydän tietää olleensa oikeassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti