Apina ja banaani

Flunssa on vienyt tällä viikolla parhaan terän sekä tekijästä, että apurista. Sain tänään valmiiksi tämän apinapaidan, mutta vähän jossiteltavaan jäi.

Ensinnäkin piirsin mallikuvion apinan naamaan tavallisella puuvärillä. Big mistake. Keltainen lanka värjäytyi varsinkin vasemmassa silmässä siniseksi. Toivottavasti lähtee pesussa. Keltainen trikoo tuntui myös olevan extraohutta ja hankalaa ommella. Väri oli myös aika läpinäkyvä, ja vaatisi aluspaidan käytettäessä. No, näillä kilotrikoilla kestää harjoitella, materiaali kun ei kuitenkaan ole turhan kallista.

Malli on sama kuin Tyttövintiössä ja trikoon alkuperä myös. Kuva on tyttäreni piirtämä "apina ja banaani". Kuvaa voisi käyttää kyllä muuallakin. Se on aika hauska.

Muoks. Apinaa ja banaania on nyt käytetty päivän ajan. Ohuudestaan huolimatta toimi hyvin. Pitkäselkäiselle lapselle oikeinkin hyvä kaava. Oli kuulemma mukava päällä. Käyttäjäkuva lisätty oheen. =) Samalla onnistuin poistamaan asetuksen, jonka vuoksi kommentoimaan pääsivät vain rekisteröityneet henkilöt. Joten nyt kaikki halukkaat voivat kommentoida. =)

Tyytyväinen suunnittelija!

Vintiö ja Mimmi

Tämän päivän ompelukset ovat tulevalle isosiskolle, toivomusten  mukaan: paidassa on Vintiö ja väri on "vaaleanpunainen". No punainen ainakin.

Pari ongelmaa tuli vastaan tänäänkin.
1) Tein oikein mallitilkkua ja muuta yrittäessäni saada konettani tekemään siistin ja tiheän siksakin applikaation reunaan. Mallitilkulla kaikki meni vielä hyvin, mutta sitten... Kuvion reunassa tukikankaista huolimatta kone jumi paikoilleen. Ongelma ratkesi vain siten, että suosiolla tein harvempaa siksakkia pariin kertaan. Jälki ei ole ihan niin kuin valmisvaatteissa, mutta ihan ookoo kuitenkin.

2) Alalanka ei säädöistä huolimatta pysynyt omalla puolellaan, joten kuvioita rajatessani päätin vaihtaa molemmat langat, vaikka olisi tietysti hienoa, jos nurjalla olisi paidanvärinen lanka, ja kuviopuolella oma värinsä.

Kaavat löytyivät Suuren käsityölehden numerosta 1/2009, ja tällä kertaa mallit olivat todella kapeita. Seuraavalla kerralla voi huoletta lisätä saumanvaraa molempiin reunoihin reippaasti. Kaavat ovat kuitenkin ihania perus-perus-peruskaavoja, joita voi sitten maustaa mielensä mukaan. Materiaalit ovat niitä syksynvärisiä kilotrikoita Halppiksesta, samoin resori oli sitä samaa kuormaa. Mimmin kuva löytyi vanhasta lehtiöstä,  ja sen siksakkasin liimakankaalla tuetulle trikoopalalle. Kuvasta tuli aika hauska, vähän kynällä piirretyn näköinen. Alkuperäismalli oli niin pieni, että tässä on käytetty soveltavaadisainia.

Mimmi

Vaatteita on jo tänään käytetty, ja omistaja on niihin tyytyväinen. Olin ajatellut, että näistä tulisi setti, jota voi käyttää yhdessä, mutta mallien kapeudesta johtuen ne muistuttavat yhdessä liikaa kerrastoa tai pyjamaa minun mieleeni. Housuista tuli mukavan punk. =) Niiden kanssa käytettäväksi ajattelinkin tehdä farkkuhameen rispauksineen, jotta tyyli säilyy. Paita sopii hyvin farkkujen tai muiden löysempien housujen kanssa.

Mimmihousut

Vintiö

Linkityksiä.

Lisäsin tuohon pari linkkiä, joita suosittelen tutkittavaksi.

Ruttu-Nutusta saa ihania vinkkejä ja toimivia ompeluohjeita kuvien kanssa. Sivuilta saa myös tietoa siitä, mistä voi tilata lastenvaatteisiin sopivia kankaita netistä. Olen itse vieraillut Ruttu-Nutussa (vai miten se taipuu?) usein, ja saanut paljon hyviä neuvoja. Kysymyksiinkin Annika on vastannut nopeasti.

Vekotus puolestaan esittelee koneita, masiinoita ja tekniikkaa. Ilmalämpöpumpuista robotteihin. Täytynee toivoa ylläpitäjältä myös syväluotausta ompelukoneen korjaukseen. Mukana on kaikenlaista omituista, kuten ohjeet siihen, miten vanhasta videonauhurissta rakennetaan leivänpaahdin. Niille, joiden käsissä taipuu muukin materiaali kuin kankaat!

Minipaita valmistui!

Kerroin tästä minipaidan kanssa taistelusta. Valmiiksi kuitenkin tuli. Tekemisen myötä opin seuraavat asiat:
1) Trikoon ompelu ei ollut niin vaikeaa, kuin luulin.
2) Resoria pitää venyttää kunnolla ommeltaessa, muuten jäljestä tulee lörpsähtänyt ja aaltoileva.
3) Napinläpien ompelu oli lopulta se vaikein juttu. Toinen niistä epäonnistui, mutta menköön ensimmäisen harjoittelupaidan piikkiin.

Työn jäljessä näkyy vielä kokemattomuus, ja lähikuvasta esimerkiksi paljastuu, että siksakatessani keltaista vintiön kuvaa kiinni paitaan on alalanka (vihreä) osin noussut yläpuolellekin. Olisi pitänyt säätää lankaa jotenkin...

Kuvaa ommellessa silitin tukikankaan kiinni ensin keltaiseen trikoopalaseen, sitten leikkasin kuvan kaavan mukaan ja lopuksi silitin vielä paidan nurjalle puolelle kuvan kohtaan palasen tukikangasta. Näin ompelu sujui aika mukavasti, vaikka malli piikkihiuksineen olikin aika haastava. Seuraavalla kerralla muokkaan mallia hiukan ompeluystävällisemmäksi, nyt olin mahdollisimman uskollinen alkuperäismallille.

Materiaalina tässä Eurokankaasta ostettu pallotrikoo. Tarkkasilmäisimmät lukijat varmaan jo bongasivatkin, että muut materiaalit ovat Halppiksen syksytrikoita ja resoria. Napit ovat samasta paikasta. Hihansuiden ohut kanttinauha on Myllymuksuilta tilattua joustokanttia.

Kuvan on piirtänyt tyttöseni, joka kuulemma on itse kuvassa. Seuraavaksi ryhdynkin tuunaamaan hänen tilaamaansa mekkoa tai paitaa, jossa tuo sama vintiö esiintyy.

Syksyn värit

Sain lopulta koneen toimimaan ilman huoltoa, toimin itse pellepelottomana ja syväpuhdistus sai masiinan ainakin hetkeksi taas tolalleen. Koska trikooneulat kuitenkin olivat loppu piti lähteä Halppikseen hakemaan neuloja. Ostin sitten "vähän" muutakin: kilotrikoota tarttui mukaan ihanissa syksyn väreissä.

Sain sitten minipaidan nppeja vaille valmiiksi. En kuitenkaan laita siitä kuvaa, sillä äiti opetti aikaana ettei keskeneräistä pidä näyttää "ei hullulle, eikä herrolle". =) Palaan asiaan varmaan huomenna, sillä tänään väsyttää liikaa tarkalle nappihommalle.

Kesä on kiva, mutta ei syksykään hullumpi.

Katastrooffi!

Eilen iltana aloitin reippaana taistelun trikookankaiden kanssa. Trikoot johtaa 1-0. Nimittäin rakas ompelukoneeni hyytyi ennen kuin minipaita oli edes valmis! Kaksi neulaa kratsahti ensin poikki, sitten alkoi kuulua siksakkia ommellessakin kamalaa kolinaa. Luulenkin, että joudun viemään koneen huoltoon. No, ehkä on aikakin, onhan tuo ollut jo vuosia käytössä. Vaikka silti harmittaa. Ei siis mennyt ihan niinkun Strömsössä, kuten sanonta kuuluu.

Mutta älkää huoliko, rakkaat lukijani, (joita näyttää tällä hetkellä olevan nolla, mistä tietysti on se hyöty, että voi kirjoitella mitä sattuu.) Koneen ollessa huollossa kaivelen kuviin joitakin arkistojen aarteita, jotta ei vaan tämä bloggaaminen keskeytyisi. Ja saatanpa yrittää parantaa tätä ulkoasuakin. Blogin siis. Omastani ei juuri parempaa saa. 

Ikuisuusprojekti nro 1

Joskus nuorempana harmitti, kun ei tullut kaikesta heti valmista. Ikääntyminen on lisännyt hermoja (tai vähentänyt hermoratoja) niin, että nyt malttaa jo vähän odotellakin työn valmistumista. Tämä peitto on yksi ikuisuusprojekti, täytti jo vuoden. Lanka on Katia cotton comfortia, jonka ostin aikanaan Ilsen lankamyymälästä. Nyt peitto on puolivalmis, ja lanka uhkaa loppua. Samaista lankaa en tiedä mistä saisin, mutta luulisin, että paikallisesta Miitasta voisi löytää jotain apua lankapulmaani.

Ihastuin aikanaan Katiassa juuri väreihin, mutta tässä kuvassa ne ovat kyllä vähän vääristyneet. Keltainen ja sininen näyttävät Ruotsinlipulta, vaikka niiden sävyissä on luonnossa enemmän luonnetta. Tuo yksityiskohtakuva on ehkä hiukan tarkempi noissa sävyissä.

Peitosta ei onneksi ole tulossa mitään parisängynpeittoa, vaan tyttären päiväpeitto. Pitänee virkata koukku kuumana, ettei käy niin, että tytön ja sängyn koon kasvaessa myös äidin urakka venyy ja paukkuu.

Isoäidinneliö, tosin kuudella värillä

Muutama neliö puuttuu vielä.