Parvekkeella

Nuorimmaisella on taipumusta laryngiittiin. Kun etsimme asuntoa, sanoin, että parveke on oltava. Tämä äiti ei lähde alakertaan aamuyöllä toppatakissa ja pyjamassa lapsen kanssa vain huomatakseen, että puhelin ja avaimet ovat yläkerrassa...

Niinpä meillä on pieni parveke. Kuten kuvista näkyy se on siinä kunnossa, että remontti lähestyy. Mukava se on kuluneenakin. Vaikka sen "hankintasyy" oli proosallinen, on siellä vietetty monet ihanat kahvi- ja jäätelöhetket. Ja kiukuteltu, kun jätski on pudonnut lattialle. Tai kahvi kaatunut. Täältä on myös testattu Galileion teoriat pikkuautoja kaiteen yli heittämälllä. Kiihtyvyys autoilla oli ennusteiden mukainen. Äiti kiihtyi ennustettua enemmän. Mutta noin enimmäkseen parvekkeeseen liittyy mukavia muistoja.

Yrttiviljelmämme kärsi kesän sääolosuhteista.
Välillä oli kuivaa, välillä satoi aivan liikaa.

Persiljan sijaan ensi vuonna ehkä riisiä?

Sisätiloista ulos nostetut palmut viihtyvät mainiosti parvekkeella säistä huolimatta.
Krassi on yksi kauneimmista tietämistäni kukista - ja helppohoitoinen!

Lyhdyssä olevat kivet ovat muisto kesälomamatkalta.

Kesällä parvekkeelta avautuvat vihreät näkymät.

Pelargoniat ovat jaksaneet kukkia koko kesän.

Hyvää syksyn alkua kaikille...

Tämä kesä muuttuu pikkuhiljaa muistoiksi.