Outolan mekko.

Tämä mekko on varmasti kotoisin Outolasta. Sillä siellä on varmaankin ihan tavallista, ettei mekko valmistu heti, ja että välillä puretaan ja sitten taas ommellaan ja sitten taas puretaan ja...

Tatun ompelu, outoa kyllä, sujui vielä ihan mukavasti, mutta sitten alkoi outo tapahtumasarja, jossa mekon venyvä ja ohut kangas paljasti todellisen luonteensa aiheuttaen ompelijalle hikeä ja hiustennostatusta: Etu ja takakappaleet yhdistyivät oudosti vääristä kohdista toisiinsa, milloin ylösalaisin, milloin nurinpäin. Ehkäpä tuloksena olisikin noin ommellen ollut varsinainen Outolan syystrendimekko, mutta koska olen kaavoihin kangistunut, purin oudot ompelukseni ja kokosin mekon niin kuin se meillä on tapana. Hinkseleistä tuli oudosti eripariset, kun applikoinnin tiimellyksessä ompelin toisen olan tukevasti kiinni applikaatioon ja se piti leikata pois. Tein olkaimista sitten ihan reilusti eripariset. Muutin kaavaa samalla niin, että ompelin yläosan "pusiin", en tehnyt resorihuolitelua, kuten olin aluksi suunnitellut.
Koristeeksi vielä pari nappia:

Lähikuva Tatusta (älkää katsoko tuota toista käsivartta, joka sojottaa kummasti...), joka onneksi on omistajan mielestä ihan hyvä.

Tatulla taitaa olla kova nälkä, kun on näin monta hamppariateriaa tilannut!