Olohuppari

Yksi tämän vuoden tavoitteista on oppia ompelemaan itsellekin sellaisia vaatteita, että niitä tulee käytettyä. Tämä on vähän sellainen rajatapaus. Kankaat oli ostettu enemmänkin junioreita silmällä pitäen, mutta kun niillä on vaatetta ja minulla ei, päätin iskeä saumurini näihin. Toinen on TODELLA babyblue ja kiiltävä velour ja toinen ohutta perhostrikoota. Nyt säädin differentiaalisyötön erittäin joustaville asetuksille, ja se toimi. Myös paininjalan puristusta kevensin, sillä tällainen tekokuitupohjainen velourkangas ei ole ihan niitä helpompia ommeltavia, tahtoo ryppyyntyä ja venyä ommeltaessa. Saumat näyttävät nyt paremmilta, kuin edellisessä paidassani, säätö ja koetilkkujen ompelu kannatti - yllätys, yllätys... Ompelukin oli aika mutkatonta säätöjen jälkeen, mutta lopputulos on silti vähän njääh. Hupparista tuli kankaiden vuoksi sellainen "lapsellinen", mutta olo- ja yöhupparina varmaan ihan jees. Opin siis, että kannattaa miettiä kankaiden yhteensopivuuden lisäksi myös niiden sopivuutta käyttäjälle. No, tuleepa nuorekas olo tämä yllä, jos ei muuta!

Tyttäreni pitää kankaista, joten kai ompelen hänelle samanlaisen. =) Itselle pitäisi vielä väsätä tähän jotkut housut, niin olisi pyjama valmis. Kangas ja resorit siis ihan peruskamaa, Eurokankaan palaa. Kaava edelleen 8/08 unisexhupparista muotoiltu, nyt huppukin pääsi mukaan. Kiireinen käyttää samat kaavat moneen kertaan, aina ei jaksa etsiä ja piirtää uusia.

Kiitän tässä kuvausassistenttiani (ikää 4v), joka valitsi kuvausrekvisiitan. (Osuvaa sinänsä, tämähän on vähän sellaista barbietyyliä...) Sekä joulupukkia, joka toi uuden kamaeran, jolla kuvaaminen on entistä hauskempaa!

Saumuriharjoituksia

Pitkän harkinnan jälkeen ostin saumurin. Pitkän harjoittelun jälkeen sain siihen langatkin, ja tikin toimimaan. Nyt onkin sitten opeteltu ompelemaan uudella koneella. Ihan yksinkertaista se ei ole ollut näin alkuun. Mutta niistä ongelmista myöhemmin. Tässä pari julkaisukelpoista harjoitelmaa.

Ensin ompelin tyttärelle Mikki Hiiri paidan kaavalla dalmatialaiskankaasta paidan. Tykkään tästä kaavasta, sillä se on reilu collegepaita ja lämmin. Kun lastenkin paidat ovat pitkän aikaa olleet linjoiltaan niukkoja, näyttää vaihteeksi vähän reilumpi paita mukavalta päällä. Ompelin käyttäjän pyynnöstä myös hatun, jonka hän itse suunnitteli. Hatussa piti olla nelikulmaiset korvat, ihan kivat niistä tulikin. Kangas on vanha pala, velouria luulisin, ellei jo luokitella ihan turkikseksi. Laatu on loistava, olen aiemmin ommellut samasta kankaasta takin ja housut, ne kestivät pesusta toiseen. Ommellessakaan ei tämän kanssa ilmennyt ongelmia. Pinkki resori on Eurokankaasta.

Itselleni ompelin Suuren Käsityölehden 8/08 numeron unisexhupparin kaavoista muokkaamalla collegepaidan. Paidasta halusin sellaisen nuoruuteni collegen, jossa on iso kaula-aukko, leveyttä ja melko kapea resori vyötäröllä. Peittää sopivasti ja on rento pitää päällä. Kangas on ikivanha pala collegea. Tällä kertaa ompelin paidan nurinpäin, kankaan nurja puoli päälle, koska kangas ei valitettavasti ole ihan parasta laadultaan, neulospuoli oli nypyillä jo ennen ensimmäistäkään pesua! Nurjan pehmeä nukka näytti ulospäin paremmalta. Kankaan laatu näkyy myös käytössä, paita venyy jo ensi hetkistä alkaen. Ei ennusta pitkää käyttöikää, mutta tulipa harjoiteltua saumurin käyttöä. Saattaa olla, että parempi syventyminen saumurin differentiaalisyöttöominaisuuksiin (ym. ominaisuuksiin) voisi vähentää venymistä. Toisaalta sauman kohta ei aaltoillut ommeltaessa, vaan vaate vain venyy päällä. No, aina ei voi voittaa palakaupoilla. Resorit on halppiksesta ostettuja ja tilkkukoristeet leikattu vanhasta Ruotsista ostetusta kankaasta.

Haaveena on jatkaa collegeompelua ja tilkkukoristelua. Pari ideaa on jo... Ai niin. Ompelu muuten ON niin paljon helpompaa tuolla saumurilla, että osto kannatti, vaikka kukkaroa kirpaisikin.

Lissää fliissii

Tässäpä nyt sitten haalari. Ohje samaisesta 3/2009 Käsityölehdestä, josta edellisen postauksen paitakin. Kangas toinen vanha fleecenpala Eurokankaasta. Ohje oli tosi helppo, ja vetoketjun laittokin onnistui kerrankin kivutta. Vuoden kuluessa on tullut jo opittua siis yhtä ja toista. En ole kokeillut haalaria vielä käytännössä, mutta toisaalta tuo vetoketjun lyhyys askarruttaa. Olisin itse ehkä laittanut pidemmän, mutta en oikein hahmottanut asiaa kaavasta. Pukemista se olisi varmaan helpottanut. Huppu on hauska hiippa, ja sopii tähän tonttuaikaan.

Vetoa vastaan

Meillä vetää ovista ja ikkunoista ja myös niiden välitiloista, joita seiniksi kutsutaan. Kasvihuoneilmiön lämmittämiä talvia odotellessa on pakko käydä taistoon puhuria vastaan. Eristys on ensikesän hommia, joten nyt turvauduin ikivanhaan fleecen palaan. Eurokankaasta tämäkin on, joskus sieltä tekee löytöjä. Resorit on jämiä tonttuvaatteesta. Ompelin pikafleecen Suuren Käsityölehden 3/2009 ohjeilla, fleecepaidan kaavalla. Hupun tosin poistin ja ompelin resorit ylös ja alas. Ohjeista löytyy hyvät valikoimat lapsille kokojakin on 60-130 senttiin. Koot ovat kuitenkin tosi isoja. Meille tästä kaavasta käytin kokoa 100, vaikka monissa vaatteissa menee jo 104cm. Leveyttä on silti reilusti, pituutta lisäsin hihoihin varsinkin pari senttiä ainakin. Paita näyttää tosi isolta, mutta on aika sopiva, ja mahtuupa sitten alle vaatetta, jos vaikka ulkoiluun joskus haluaa tätä käyttää, eikä vain sisäviiman torjuntaan.

Ompelu oli niin ihanan helppoa, että ajattelin tuhota kohta lisää fleeceä. Minulla on palanen myös vaaleansinistä Mikkiä, ja sitten erinäisiä muita paloja. Jospa itsellekin syntyisi jotain... Tätä mallia voin suositella kaikille. On tosi helppo, ja siihen on kiva lisäillä itse yksityiskohtia. Minä laitoin pienen rusetin, koska tuntui, että paita kaipaa JOTAIN ihan pientä. Jos olisi ollut jokin Mikkimerkki takataskussa, se olisi ollut hyvä. Niin, että Johanna, jos poikkeat tätä lukemassa, niin laitapa viestiä, mikä se oli se hyvä merkkikauppa. Ehdin jo unohtaa.

Suurella syrämmellä

Taloudessamme asuvien lasten vuoksi ajatteli kehitellä joulukuuseen rikkoutumattomia koristeita. =)Tällaisia sydämiähän on kaupat väärällään, mutta nuukana ja ompeluhulluna halusin tehdä omat koristeet itse. Tätä varten jopa ostin Eurokankaasta mieleisiäni kankaita 20 cm pätkissä ja aloin ommella. Täytteeksi kierrätin littaan nukutun tyynyn täytteet. Pitsin- ja nauhanpätkät löytyivät vanhoista varastoista. Kuten muodosta huomaa, ei sydänten ompelu ole ihan helppoa. Jouduin ompelemaan parikin prototyyppiä, ennen kuin olin tyytyväinen kaavaani. Nämäkään eivät ole täydellisiä, mutta omaan kuuseen sopivat hyvin. Ommellessa on tärkeää pitää saumanvarat tosi pieninä. Minä en pysty olemaan huolittelematta saumanvaroja, (vaikka muoto sitten siitäkin syystä varmasti kärsii) sillä inhoan sitä, kun täytteet alkavat tursua pehmoista ym. huonosti ommelluista esineistä. Sydäntä kannattaa muotoilla ompelun jälkeen, ja minä vielä höyrytin ihan surutta valmiin sydämen silitysraudalla, jotta sain siitä haluamani mallisen. Mutta tuossa tietysti kannattaa varoa, ettei sula raudan pohjaan koristeet.

Yo, tonttu-ukot hyppikää!

Tässäpä seuraava joustofroteekokeilu. Tällä kertaa ei ollut niin kiire, oli kaavat ja muutenkin ompelu tuntui paljon helpommalta. Oikeastaan mitään erikoisia ongelmia ei ollut. Syntyi pukinkonttiin housut. Koska saaja on niin pieni vielä uskallan blogata tänne jo ennen joulua. Kangas on samaa joustofroteeta kuin edellinen mekko, siis ihan Eurokankaan palaa. Housujen kaavat ovat Ottobre lehdestä 6/2010. Malli on extraleveä ja sitä kutsuttiin jopa haaremihousuiksi, joten applikoin tuohon tuollaisen MC Hammer-tyylisen tekstin. Valitettavasti lehden kuvissa ei oikein näkynyt tuon haaraosan istuvuutta, kuvissa poika oli kovin vauhdikas, ja näitä mainostettiinkin oivallisiksi leikkihousuiksi.

Trendikkäät pikkuisetkin pukeutuvat 80-lukuun tänä jouluna! =)

Tonttuilua

Tulipa tonttuiltua. Jouluostosten lomassa kävin Eurokankaassa ja kaiveltuani aikaní palakasoja, löysin ajankohtaan sopivan väristä joustofroteeta. Palasesta valmistui tänään joulumekko tyttärelle. Resorit ovat myös Eurokankaasta, koristetilkku taas vanhoja Ruotsintuliaisia.

Kaavana käytin tänään mukaillen Juju-kirjan Linnanneitomekon yläosaa, alaosan sävelsin ihan itse. Syynä tähän oli kiire. Mekon piti valmistua ajassa, jossa esikko katselee Postimies Patea ja mies ja kuopus ovat päiväunilla. Aikaa uusien kaavojen etsintään ja piirtämiseen ei siis ollut. Likipitäen aikataulussa pysyinkin.

Froteeta ommellessa saumuri olisi varmasti ihana, mutta meni se lopulta ompelukoneen joustavillakin. Punaista purua pöllysi joka paikkaan, ja ompelutilani piti imuroida työn jälkeen. Jossain vaiheessa ommellessa tuntuikin jo, että tästä ei tule mitään, kun kangas luisti paininjalan alta ja langanpätkät vain pöllysivät. (Sopii poimia lattialta joulukuuseen, väri ainakin on oikea! (FB-viittaus)) Lopputulos on kuitenkin ihmeen hyvä ajatellen, että tuli tehtyä kiireessä ja likipitäen ilman kaavaa. Helman ompelin kiireessä vain kenno-ompeleella, ja se vähän aaltoilee. Ehkä päärmään sen joskus, jos se alkaa ottaa pahasti silmään. Ehkä en.

Käyttäjä ei ole aivan varma pitääkö mekosta. Siinä saisi mieluummin olla Teriksen merkki kuin kukkia ja sydän. Mutta on mekkoa jo koekäytetty, joten ehkä pikkutonttu sen vielä pukee ylleen.