Aluelaajennus

Ah, mikä sana!

Mutta tällä kertaa en ommellut. (Vaikka pitkän hiljaiselon jälkeen tuolla odottaa pino PaaPiin kankaita ompelua...)

Palattuamme viime kesänä maalta kaupunkiin asumaan löysin uudestaan toisen harrastukseni. 

Kirppistelyn.

Miten ihanaa onkaan kierrellä ja kaarrella ja etsiä aarteita pientä kaupunkikotiamme varten.

Hauskoja laseja on tarttunut mukaan...

... ja kaksi hassua mukia. Nyt kelpaa tarjoilla vieraille kaffetta ja mehua!

Myös tuo oranssi purkki on kirpparilta. Se asuu nyt tyytyväisenä robottien ja paloauton hyllyllä. 

Näistä kirpparilöytö on vain tuo vasemmanpuoleinen Arabian Keto-purnukka.

Jotakin suloista on siinä joutilaassa tavaroiden tutkimisessa ja riemukasta löytämisen hetkessä!

Heippa kaikille!

Liian hidas kilppari

Tämä kilppari oli niin hidas, että ei ehtinyt valmiiksi. Ottobren 4/11 (ylläri, pylläri) kaavoilla se ehti valmistua muuten, mutta nepit... Niitä ei ollut, ja liian hitaana se ei ehtinyt kauppaan. Mutta iloisesti se jatkaa matkaa... Maanantaina viimeistään se on perillä, ostaa nepparit ja valmistuu.

Applikointi on helpompaa vähän tällaisilla isommilla kuvilla. Tämä on ihan kiva, ilme vielä vaatii hiomista.

Yhdestä Eurokankaan mustasta velourpalasta tuli neljät housut ja kaksi paitaa. Hinta kankaalle 15 e. Mutta työtähän tässä oli, joten onko tämä säästöä vai muuta hupia, sen jokainen miettiköön itse =)!

Ei saa olla epäreilu!

Jos pikkuveli saa kolmet uudet housut, tarvitsee isosiskokin jotain uutta. Siispä edelleen tuon mustan velourin kimppuun...

Kaavat edelleen Ottobre 4/2011. Housuissa on jujuna rypytys lahkeiden alaosassa. Ei parhaimmillaan tässä kuvassa. Paitaan applikoin perhosen. Koska tytär pitää bligblingistä ja pinkistä, niitä tuli mukaan. Perhoseen kirjaillut helmet muuten ovat hääpukumyymälästä saaduista tilkuista irrotettuja. Ihan ilmaistavaraa siis! Ja hienoja.

Eikä kahta ilman kolmatta!

Tässäpä vielä applikointi-innostuksen seurauksia. RuttuNutun Annika on tehnyt ihania hirviöpaitoja pojilleen, ja halusin itsekin kokeilla. Ei tullut vielä ihan niin hienoa, mutta ihan hauskat pöksyt tästä syntyi. Hirviöhousujen kanssa voinee pitää vaikka sellaista Lindexistä ostettua Hirviöbodya, jollainen pojalla jo onkin...

Niin, tätä hirviötä muuten ei tarvitse pelätä. Sitä itseäänkin näyttää hirviöily jännittävän niin, että on vallan perhosia mahassa...

Housuja housuttomalle

Poikani kasvaa. Useimmat housut ovat lahkeista lyhyet ja vyötäröltä pienet. Oli aika tarttua Eurokankaan palavelouriin ja ommella ainakin parit housut. Ottobren numerosta 2011/4 löytyi velourhousujen peruskaava, jossa oli resoreillekin omat kaavansa. Siitä plussaa, kun kerrankin säästyi laskemiselta ja pähkäämiseltä, ja sai vain kaavan mukaan leikata. Mutta se pala. Se oli mustaa... mustaa.. mustaa. Muuten ihanan ohutta ja varmasti mukavaa yllä. Saumurille siis.

Aluksi ajattelin ommella perushousuja, joihin ei tulisi mitään kommervenkkejä. Mutta koska sain kerrankin ommella aivan rauhassa päätin yrittää jälleen applikointia. Syntyi nalle ja kirppu. Tällä kertaa onnistuinkin jo aika hyvin, mikä houkuttelee uusiin kokeiluihin!

Muotikriisi

Ompelin itselleni hameen. Marimekon poistolaatikosta löytyi ihanan syksyinen Ananas, kaavana on 2008 huhtikuun Suuren käsityölehden helppokaava, jota olen kuitenkin muokannut. Alkuperäinen kaava on niin lyhyt, että sitä olen aina pidentänyt reilusti. Kaava on ihan kiva ommella, piilovetoketjun ompeleminen on aina vähän haastavaa, mutta aion sen opetella. Mallina hame on ihanan käyttökelpoinen.

Löysin hameelle kaapistani kaveriksi mustan paidan, uudet Afrikkalaista alkuperää olevat helmet ja lahjaksi saadut raitasukat. Kengiksi voisin laittaa vanhat kunnon maiharini. Mutta kun on 37 vuotta nuori, saako näin pukeutua? Vai pitäisikö jättää jo nuoremmille? Apua, apua!