Lissää fliissii

Tässäpä nyt sitten haalari. Ohje samaisesta 3/2009 Käsityölehdestä, josta edellisen postauksen paitakin. Kangas toinen vanha fleecenpala Eurokankaasta. Ohje oli tosi helppo, ja vetoketjun laittokin onnistui kerrankin kivutta. Vuoden kuluessa on tullut jo opittua siis yhtä ja toista. En ole kokeillut haalaria vielä käytännössä, mutta toisaalta tuo vetoketjun lyhyys askarruttaa. Olisin itse ehkä laittanut pidemmän, mutta en oikein hahmottanut asiaa kaavasta. Pukemista se olisi varmaan helpottanut. Huppu on hauska hiippa, ja sopii tähän tonttuaikaan.

Vetoa vastaan

Meillä vetää ovista ja ikkunoista ja myös niiden välitiloista, joita seiniksi kutsutaan. Kasvihuoneilmiön lämmittämiä talvia odotellessa on pakko käydä taistoon puhuria vastaan. Eristys on ensikesän hommia, joten nyt turvauduin ikivanhaan fleecen palaan. Eurokankaasta tämäkin on, joskus sieltä tekee löytöjä. Resorit on jämiä tonttuvaatteesta. Ompelin pikafleecen Suuren Käsityölehden 3/2009 ohjeilla, fleecepaidan kaavalla. Hupun tosin poistin ja ompelin resorit ylös ja alas. Ohjeista löytyy hyvät valikoimat lapsille kokojakin on 60-130 senttiin. Koot ovat kuitenkin tosi isoja. Meille tästä kaavasta käytin kokoa 100, vaikka monissa vaatteissa menee jo 104cm. Leveyttä on silti reilusti, pituutta lisäsin hihoihin varsinkin pari senttiä ainakin. Paita näyttää tosi isolta, mutta on aika sopiva, ja mahtuupa sitten alle vaatetta, jos vaikka ulkoiluun joskus haluaa tätä käyttää, eikä vain sisäviiman torjuntaan.

Ompelu oli niin ihanan helppoa, että ajattelin tuhota kohta lisää fleeceä. Minulla on palanen myös vaaleansinistä Mikkiä, ja sitten erinäisiä muita paloja. Jospa itsellekin syntyisi jotain... Tätä mallia voin suositella kaikille. On tosi helppo, ja siihen on kiva lisäillä itse yksityiskohtia. Minä laitoin pienen rusetin, koska tuntui, että paita kaipaa JOTAIN ihan pientä. Jos olisi ollut jokin Mikkimerkki takataskussa, se olisi ollut hyvä. Niin, että Johanna, jos poikkeat tätä lukemassa, niin laitapa viestiä, mikä se oli se hyvä merkkikauppa. Ehdin jo unohtaa.

Suurella syrämmellä

Taloudessamme asuvien lasten vuoksi ajatteli kehitellä joulukuuseen rikkoutumattomia koristeita. =)Tällaisia sydämiähän on kaupat väärällään, mutta nuukana ja ompeluhulluna halusin tehdä omat koristeet itse. Tätä varten jopa ostin Eurokankaasta mieleisiäni kankaita 20 cm pätkissä ja aloin ommella. Täytteeksi kierrätin littaan nukutun tyynyn täytteet. Pitsin- ja nauhanpätkät löytyivät vanhoista varastoista. Kuten muodosta huomaa, ei sydänten ompelu ole ihan helppoa. Jouduin ompelemaan parikin prototyyppiä, ennen kuin olin tyytyväinen kaavaani. Nämäkään eivät ole täydellisiä, mutta omaan kuuseen sopivat hyvin. Ommellessa on tärkeää pitää saumanvarat tosi pieninä. Minä en pysty olemaan huolittelematta saumanvaroja, (vaikka muoto sitten siitäkin syystä varmasti kärsii) sillä inhoan sitä, kun täytteet alkavat tursua pehmoista ym. huonosti ommelluista esineistä. Sydäntä kannattaa muotoilla ompelun jälkeen, ja minä vielä höyrytin ihan surutta valmiin sydämen silitysraudalla, jotta sain siitä haluamani mallisen. Mutta tuossa tietysti kannattaa varoa, ettei sula raudan pohjaan koristeet.

Yo, tonttu-ukot hyppikää!

Tässäpä seuraava joustofroteekokeilu. Tällä kertaa ei ollut niin kiire, oli kaavat ja muutenkin ompelu tuntui paljon helpommalta. Oikeastaan mitään erikoisia ongelmia ei ollut. Syntyi pukinkonttiin housut. Koska saaja on niin pieni vielä uskallan blogata tänne jo ennen joulua. Kangas on samaa joustofroteeta kuin edellinen mekko, siis ihan Eurokankaan palaa. Housujen kaavat ovat Ottobre lehdestä 6/2010. Malli on extraleveä ja sitä kutsuttiin jopa haaremihousuiksi, joten applikoin tuohon tuollaisen MC Hammer-tyylisen tekstin. Valitettavasti lehden kuvissa ei oikein näkynyt tuon haaraosan istuvuutta, kuvissa poika oli kovin vauhdikas, ja näitä mainostettiinkin oivallisiksi leikkihousuiksi.

Trendikkäät pikkuisetkin pukeutuvat 80-lukuun tänä jouluna! =)

Tonttuilua

Tulipa tonttuiltua. Jouluostosten lomassa kävin Eurokankaassa ja kaiveltuani aikaní palakasoja, löysin ajankohtaan sopivan väristä joustofroteeta. Palasesta valmistui tänään joulumekko tyttärelle. Resorit ovat myös Eurokankaasta, koristetilkku taas vanhoja Ruotsintuliaisia.

Kaavana käytin tänään mukaillen Juju-kirjan Linnanneitomekon yläosaa, alaosan sävelsin ihan itse. Syynä tähän oli kiire. Mekon piti valmistua ajassa, jossa esikko katselee Postimies Patea ja mies ja kuopus ovat päiväunilla. Aikaa uusien kaavojen etsintään ja piirtämiseen ei siis ollut. Likipitäen aikataulussa pysyinkin.

Froteeta ommellessa saumuri olisi varmasti ihana, mutta meni se lopulta ompelukoneen joustavillakin. Punaista purua pöllysi joka paikkaan, ja ompelutilani piti imuroida työn jälkeen. Jossain vaiheessa ommellessa tuntuikin jo, että tästä ei tule mitään, kun kangas luisti paininjalan alta ja langanpätkät vain pöllysivät. (Sopii poimia lattialta joulukuuseen, väri ainakin on oikea! (FB-viittaus)) Lopputulos on kuitenkin ihmeen hyvä ajatellen, että tuli tehtyä kiireessä ja likipitäen ilman kaavaa. Helman ompelin kiireessä vain kenno-ompeleella, ja se vähän aaltoilee. Ehkä päärmään sen joskus, jos se alkaa ottaa pahasti silmään. Ehkä en.

Käyttäjä ei ole aivan varma pitääkö mekosta. Siinä saisi mieluummin olla Teriksen merkki kuin kukkia ja sydän. Mutta on mekkoa jo koekäytetty, joten ehkä pikkutonttu sen vielä pukee ylleen.

Linnanneidon mekko

Ristiäisiä varten piti isosiskollekin saada vähän parempaa ylle, ja niin syntyi Linnanneitomekko. Ohje on Juju nimisestä lastenvaatekirjasta, jossa kerrotaan, kuinka kierrättäen voi tehdä kivoja lastenvaatteita. Tämä mekko tosin ei syntynyt kierrätysmateriaalista, vaan Rosmariini-kaupan alelaarista löytyneestä kangaspakan pätkästä. Kangas ei kuulemma ole pellavaa, vaikka sen ominaisuudet ja tuntu siihen viittaavatkin. Puuvillaksi kuitenkin sanottiin. Väri on tyttären lempiväri, ja koska mekkoon toivottiin vielä jotain kimallustakin, ompelin siihen "timanteista" kootun sydämen. Sydän oli myynnissä samaisessa Rosmariinissa nauhakoristeen nimellä. Laitoin sen nyt kuitenkin tähän vähän niinkuin koruksi.

Mekko on helppo ommella. Yläosa koostuu neljästä samanlaisesta kappaleesta, jotka ommellaan pussiin, ja johon helma sitten kiinnitetään. Helma on n. 50 cm korkea suorakaitale, jonka ennen ompelua laskostin ja harsin. Helmaan meni kangasta kaksi leveyttä, eli kolmisen metriä. Mekko siis soveltuu oivallisesti tanssimiseen, helma hulmuaa pyörähdellessä hienosti. Kaavat ja todella hyvät ja selkeät ompeluohjeet löytyvät tuosta Juju-kirjasta. Kirjan ovat kirjoittaneet Mari Savio ja Kati Raipio, se on WSOY:n kustantama ja ilmestynyt vuonna 2007. Kirjassa on paljon kivoja ohjeita, tosin suurimmaksi osaksi tytöille sopivia.

Tyttären mielestä mekko oli kiva, ja siinä oli hyvä myös leikkiä vauhdikkaampiakin leikkejä, kuten esimerkiksi viidakkoseikkailua tai apinan takaa-ajoa. Näitäkin oli linnanneitomme ehtinyt kokeilla ristiäisvieraiden kanssa. Ei siis ihan nössöt juhlat! Eikä ihan nössö linnanneito!

Syntymäpäiväyllätys!

Kaikille niille lukijoille, jotka eivät vielä asiaa tiedä, ilmoitettakoon, että perheeseemme on syntynyt poika! Syntymäpäiväkseen valitsi saman, kuin äidillään, joten tuplajuhlia pukkaa tulevaisuudessa. Vauva-arkeen totuttelussa menee taas hetki, joten ihan heti en pysty uusia ompeluksia tänne postailemaan. Arjen täytyy vähän tasoittua, sitten pääsee taas ompeluvälineiden kimppuun! Suunnitelmia tosin on jo pää täynnä...