Pipojen aika. Korvatulehdusta (taas, valitettavasti) sairastava tytär sai suunnitella itse oman piponsa.
Hän valitsi PaaPiin sienikankaan ja malliksi:
"Sellaisen melkein tonttulakin."
Korville pipo ei ihan näytä yltävän, mutta muuten se toimii.Hauskan näköinen tämä malli.
Itse olisin tehnyt sellaisen trendikkään ruttupipon, mutta onneksi annoin suunnittelijalle vapaat kädet. On aina hauskaa toteuttaa toisen omia ideoita.
Tässä vielä syksyinen siili, jonka askartelimme tyttären kanssa yhdessä eilen.Elämässä on paljon pieniä ilon hetkiä.
Nauravia lapsia ja tuhisevia siilejä.
Onneksi.
