Voiko näistä syntyä mitään järkevää???..

Niin....
Voikohan....
Toivottavasti....
Pian se nähdään....

Pikkuhiljaa...

Olemme tekemässä muutoksia omaan makuuhuoneeseemme. Makuuhuoneestamme siirtyy pari kaappia eteiseen ja siten koko eteinen ja makuuhuone saavat paitsi uutta ilmettä, toivottavasti myös vähän lisää säilytystilaa... Toisaalta nautin kovasti tästä pienestä asunnosta, joka pakottaa harkitsemaan hankintoja. Eteiseemme ei mahdu paljon kenkiä tai takkeja, vaatekomerot ovat pieniä. Se saa miettimään mitä ostaa ja toisaalta, kun tietää ostavansa harvemmin ja vähemmän, kannattaa ostaa laatua. Harkintaketjun seurauksena olen paljon ekologisempi, kuin silloin, kun asuin väljemmin, vaikka ekologisuus ei ole minulle koskaan (hävettää tunnustaa) kovin tärkeää. Nyt, kun elämäntilanne ja asumismuoto ohjaavat siihen, siitä on tullut tärkeämpää.

Kuvat ovat muutoksen ensimmäisestä valmistuneesta vaiheesta.
Eteiskäytävässä olevasta paikasta, jonka suunnittelimme päivittäistä elämää helpottamaan. Tästä mieheni perintöpeilistä voi vielä lähtiessä tarkastaa miltä näyttää. Ja ottaa mukaansa avaimet, puhelimen ja muut pienet tärkeät. Ja iltapäivällä, kun saapuu kotiin muistaa toivottavasti ne hiihen myös laskea takaisin...

Kuka teistä muuten tunnistaa reissussa rähjääntyneen kaverimme, jonka uusi koti on myös tuolla hyllyllä? Tyyppi on ollut mukanamme lähes kaikilla ulkomaanmatkoillamme. :)

Lopuksi kuva, joka johdattelee makuuhuoneen tulevaan tunnelmaan... Marimekon päiväpeiton varmaan muistattekin, se löytyy otsikon "Viimeinen lomapäivä" takaa, elokuusta. (ILaitteet ja linkittäminen ei onnistu minulta, vielä!) Sille on tulossa kaveriksi ainakin tällaisia...

Nappi on kirppislöytö, muut kamppeet Pentikiltä.
Mutta tästä lisää myöhemmin...

Block

Tästä haaveilin aika pitkään. Ja lopulta sen hankin. Ruskeana, tai siis ei RUSKEANA vaan meripihkan värisenä.

Sen valo on todella kaunis.
Ja se on muuten yllättävän painava.

Joinakin iltoina olen nukahtanut katsellen Blockia. :)

Eikä syynä ollut liiallinen punaviini. Vaan syksyn pimeys ja valon kauneus.
Jahka saamme makuuhuoneemme tuunattua uuteen järjestykseen pääsee Block kunniapaikalle.
Mutta siihen menee vielä hetki...
Ehkä ensi viikolla.
Nauttikaa syksyn pimeydestä, sillä se saa valon hehkumaan.
Ja leipokaa sämpylöitä!

Niiden tuoksu kuuluu syysiltoihin.
Nämä olivat todella maistuvia.
Apulaiseni tekivät minisämpylöitä. :)
Mukavaa oli yhteistyö pikkuleipirien kanssa.

Tee mulle pipo

Pipojen aika.
Korvatulehdusta (taas, valitettavasti) sairastava tytär sai suunnitella itse oman piponsa.
Hän valitsi PaaPiin sienikankaan ja malliksi:
"Sellaisen melkein tonttulakin."

Korville pipo ei ihan näytä yltävän, mutta muuten se toimii.
Hauskan näköinen tämä malli.
Itse olisin tehnyt sellaisen trendikkään ruttupipon, mutta onneksi annoin suunnittelijalle vapaat kädet. On aina hauskaa toteuttaa toisen omia ideoita.

Tässä vielä syksyinen siili, jonka askartelimme tyttären kanssa yhdessä eilen.
Elämässä on paljon pieniä ilon hetkiä.
Nauravia lapsia ja tuhisevia siilejä.
Onneksi.

Tavallista elämää

Tänään en bloggaa tavaroista.
Elämässä on paljon, mitä pitää itsestään selvänä, tavallisena.
Joskus elämä tekee kuitenkin äkkikäännöksiä, joiden jälkeen tavallinen arki näyttäytyy uudella tavalla. Näkökulma muuttuu.
Tavallinen arki näyttää uudesta suunnasta arvokkaalta.
Se, miten koti on sisustettu ei loppujen lopuksi ole tärkeintä. Vaan, se ketä kotona asuu.
Olen onnekas, kun minulla on tämä perhe ja arki on tavallista.
Olkaa tekin onnellisia tänään, jos elämässänne ei oikeastaan ole tapahtunut yhtään mitään ja kaikki on niinkuin aina ennenkin.

Haaste.

Sain Haasteen Huvikummun Susannalta. Haasteessa pitää vastata yhteentoista kysymykseen ja kertoa lisäksi yksitoista asiaa itsestään. Haaste pitää myös välittää edelleen yhdelletoista blogistille, joilla on alle 200 seuraajaa. hmmm.... Piti ihan istua miettimään vastauksia kysymyksiin. :)
1. Suklaa vai jäätelö?
Suklaa talvella ja kesällä jäätelö.
2.mistä nautin eniten kesässä?
Lomasta. Omasta, miehen ja lasten lomasta. Ei aamuherätyksiä. Siitä, että lapsia ei tarvitse pukea ulos mentäessä talvivaatteisiin. Siitä, että on lämmin.
3. Miksi aloin bloggaamisen?
Ajattelin pitäväni ompelublogia, johon itsellekin jäisi muistiin, mitä on tehnyt ja miten. Sittemmin muuton myötä ompelu loppui, blogikin hiipui, mutta nyt kirjoitan taas. Ehkä enemmän juuri siksi, että haluan kirjoittaa. Ja vaikka mitään elämää suurempia ajatuksia tänne ei ole tullut suollettua, niin on mukavaa, jos tietää, että joku lukee ja kommentoi tekstiä.pidän myös valokuvauksesta.
Blogien kautta on myös syntynyt myös uusia tuttavuuksia, blogituttuja. Se on mukavaa. Blogien kautta tutustuu ihmisiin, joihin ei muuten tutustuisi esimerkiksi välimatkan vuoksi.
4. Uskotko avaruusolentoihin?
En. :)
5. Suosikkivuodenaikasi?
Kesä. Alkusyksy. Myöhäinen kevät, jolloin lehti ilmestyy puihin ja koko maailma on vaaleanvihreä. Koko kesä on vielä edessä. Ja syksy, kun valot palaavat pitkän valoisan jakson jälkeen näkyviin.
6. Suosikkikukkasi?
Ruusu. Ja gerbera. Ulkokukista pioni ainakin. Tulppaanit, koska ne nousevat aikaisin keväällä. Ja pelargoniat.
7.netin suosikki sisustuskauppani?
En ole vielä käyttänyt mitään varsinaista kauppaa... Huuto.net ei ehkä kelpaa? Selailen useimmin varmaan Finnish Design Shopin sivuja, mutta en siis ole sieltä mitään tilannut.
8.Mitä katsot telkkarista?
Kaikkea, mitä lasten kanssa voi. Yle areenasta aina Solsidanin ja ruudusta Hyvät ja Huonot uutiset. Uutisvuodon ja Yle Leaksin.
9.Ammattisi?
Opettaja
10. Millaisia blogeja luet mieluiten?
Luen mielelläni ihmisten elämästä kertovia blogeja, käsityöblogeja, kirppisblogeja ja sellaisia sisustusblogeja, joissa on vähän muutakin kuin vain kauniita kuvia. Arvostan, jos blogin pitäjä ottaa itsekin omia kuvia, eikä vain lainaa toisten ottamia, vaikka inspiraatiokuvatkin ovat mukavia. On mukavaa, jos blogi on pitäjänsä näköinen.
11.Parasta elämässä?
Perhe. Vaikka se saakin minut välillä raivon partaalle ja ylikin. Se antaa myös suurimmat onnen hetket ja ilot. Ystävät.

Vielä piti kertoa 11 muuta asiaa minusta....
No: pidän juustoista. (Haluan vielä tehdä joskus juustopostauksen). Pidän Emma Salokosken musiikista. Haluaisin osata soittaa jotain soitinta, mutta en osaa. Minulla ja nuorimmalla on sama syntymäpäivä. Olen laskenut kelkalla alas Kiinanmuurilta ja haluaisin matkustaa Berliiniin, koska ihastuin dokkariin Berliini 24 h. Meidän perheellämme ei ole autoa, mikä hämmästyttää toisia ihmisiä. Meistä se on varsin kätevää, kun kuitenkin asumme suhteellisen keskellä kaupunkia. :) piirrän mielelläni sarjakuvia. Tässä pari.

Jo viime talvelta kylläkin.
Haasteen välitän edelleen myöhemmin, sillä postailen nyt i-laitteelta, jonka kanssa linkittäminen on hankalaa. Kunhan saan itseni pc:lle niin silloin...

To be continued siis.

Ruska ja kastehelmi

Nykyinen kokoelmani käsittää neljää eri kokoa Ruska-kuppeja.
Uusin löytöni oli pienet espressokupit, jotka päätyivät lasten kaakaokupeiksi.
2,5 euroa pari, oli hinta.

Sekalainen seurakunta, sekalainen kattaus.
Suloinen perheeni sunnuntaiaamiaisella.

Peruukki päässä heti aamusta. Tyyli ennen kaikkea.

Tänään sain myös Kastehelmi-tuikkukipot, joista olen haaveillut.

Kynttilöiden valo valaisee syysiltoja. Kesän jälkeen voimme taas nauttia keinovaloista. Se lohduttaa auringon valon huvetessa näkyvistä.

Kynttilän valon katseleminen on meditatiivista. Syksykin voi olla rauhoittumista arkeen. Pimeä ja sateet antavat hyvän syyn vain olla ja kuunnella omia ajatuksia. Tai pisaroiden ropinaa. Tai musiikkia.

Outolan mekko.

Tämä mekko on varmasti kotoisin Outolasta. Sillä siellä on varmaankin ihan tavallista, ettei mekko valmistu heti, ja että välillä puretaan ja sitten taas ommellaan ja sitten taas puretaan ja...

Tatun ompelu, outoa kyllä, sujui vielä ihan mukavasti, mutta sitten alkoi outo tapahtumasarja, jossa mekon venyvä ja ohut kangas paljasti todellisen luonteensa aiheuttaen ompelijalle hikeä ja hiustennostatusta: Etu ja takakappaleet yhdistyivät oudosti vääristä kohdista toisiinsa, milloin ylösalaisin, milloin nurinpäin. Ehkäpä tuloksena olisikin noin ommellen ollut varsinainen Outolan syystrendimekko, mutta koska olen kaavoihin kangistunut, purin oudot ompelukseni ja kokosin mekon niin kuin se meillä on tapana. Hinkseleistä tuli oudosti eripariset, kun applikoinnin tiimellyksessä ompelin toisen olan tukevasti kiinni applikaatioon ja se piti leikata pois. Tein olkaimista sitten ihan reilusti eripariset. Muutin kaavaa samalla niin, että ompelin yläosan "pusiin", en tehnyt resorihuolitelua, kuten olin aluksi suunnitellut.
Koristeeksi vielä pari nappia:

Lähikuva Tatusta (älkää katsoko tuota toista käsivartta, joka sojottaa kummasti...), joka onneksi on omistajan mielestä ihan hyvä.

Tatulla taitaa olla kova nälkä, kun on näin monta hamppariateriaa tilannut!

Parvekkeella

Nuorimmaisella on taipumusta laryngiittiin. Kun etsimme asuntoa, sanoin, että parveke on oltava. Tämä äiti ei lähde alakertaan aamuyöllä toppatakissa ja pyjamassa lapsen kanssa vain huomatakseen, että puhelin ja avaimet ovat yläkerrassa...

Niinpä meillä on pieni parveke. Kuten kuvista näkyy se on siinä kunnossa, että remontti lähestyy. Mukava se on kuluneenakin. Vaikka sen "hankintasyy" oli proosallinen, on siellä vietetty monet ihanat kahvi- ja jäätelöhetket. Ja kiukuteltu, kun jätski on pudonnut lattialle. Tai kahvi kaatunut. Täältä on myös testattu Galileion teoriat pikkuautoja kaiteen yli heittämälllä. Kiihtyvyys autoilla oli ennusteiden mukainen. Äiti kiihtyi ennustettua enemmän. Mutta noin enimmäkseen parvekkeeseen liittyy mukavia muistoja.

Yrttiviljelmämme kärsi kesän sääolosuhteista.
Välillä oli kuivaa, välillä satoi aivan liikaa.

Persiljan sijaan ensi vuonna ehkä riisiä?

Sisätiloista ulos nostetut palmut viihtyvät mainiosti parvekkeella säistä huolimatta.
Krassi on yksi kauneimmista tietämistäni kukista - ja helppohoitoinen!

Lyhdyssä olevat kivet ovat muisto kesälomamatkalta.

Kesällä parvekkeelta avautuvat vihreät näkymät.

Pelargoniat ovat jaksaneet kukkia koko kesän.

Hyvää syksyn alkua kaikille...

Tämä kesä muuttuu pikkuhiljaa muistoiksi.